Kokous ja luentoja

Viimeisen viikon aikana on tapahtunut paljon.

Keskiviikkona oli jälleen neuvottelukunnan kokous. Lähes koko kolmituntinen kului eläinsuojelulain uudistukseen liittyvän kyselyn pohdiskelussa. Vaikka kysymys pohjimmiltaan olisi kahden vaihtoehdon kyllä tai ei, neuvottelukunnasta tuntui lähes aina löytyvän vähintään myös kolmas, usein myös neljäs ja viideskin vaihtoehto. Mutta keskustelulla kaikkiin kysymyksiin lopulta löydettiin muotoilu, joka tyydytti kaikkia. Kesäkuussa palaamme vielä viimeisen kerran lakiuudistuskyselyn pariin, minkä jälkeen saamme toivottavasti vastauksemme MMMM:lle, jossa varsinainen lain valmistelutyö alkaa syksyllä. Syyskaudella neuvottelukuntakin pääsee useamman kokouksen täyttäneestä lakivalmistelusta muidenkin aiheiden kimppuun. Mutta eläinsuojelulain uudistus lienee toimikautemme tärkein yksittäinen asia, joten kyllä siihen on hyvä panoksia upottaakin.

Neuvottelukunnan lisäksi viimeisen viikon aikana olemme vaimoni kanssa kiertäneet puhumassa herppi- ja eläinsuojeluaiheista Hyrian ammattikoululla, Helsingin akvaarioseuran kerhoillassa, sekä Lahden pääpoliisiasemalla, missä kuuntelijoina oli joukko paikallisten eläinsuojeluyhdistysten ihmisiä, sekä muutama eläinsuojelutyötä tekevä poliisi. Pidän esitysten pitämisestä, ja jokainen tapahtuma on ollut mielestäni onnistunut, mutta kyllä kolme luentoa viikossa on jo aika kova tahti. Mutta kivaa on ollut. Kiitokset kaikille yleisöissä olleille, sekä tapahtumia järjestelleille!

Perjantaina Eläinten hyvinvointikeskus julkaisi Kansallisen eläinten hyvinvointiraportin. Raportti kattaa kaikki eläimet, ja tuotantoeläinpuoli luonnollisesti saa suuren osan. Mutta mukana on asiaa myös lemmikkieläimistä, minkä lisäksi alkun "teoriaosuus" eläinten hyvinvoinnin määrittelemisestä, sen arvioinnista ja muusta aiheeseen liittyvästä on hyvä paketti kenelle tahansa aihepiiristä kiinnostuneelle.

Onnea Heidi!

Puolisentoista kuukautta sitten kirjoitin tässä blogissa Turun kaupungin eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Koprasta ja hänen tekemästään rankastakin työstä. Tänään puolestaan julkaistiin PetExpo 2012-messuilla tämän vuoden Myötäkarvaan-palkinnon voittaja: Heidi Leyser-Kopra!

Myötäkarvaan-palkinto on Suomen Messusäätiön vuosittain myöntämä tunnustuspalkinto. Sen saa henkilö, yritys, yhteisö tai hanke, joka on konkreettisesti parantanut lemmikkien elämää ja hyvinvointia.

Sattumalta tiedän että kaksi edustamaani tahoa, sekä Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta, että HeKo-rinki olivat myös ehdolla tänä vuonna palkinnon saajaksi. Mutta koska Myötäkarvaan-palkinto myönnetään tehdystä työstä, ei tulevaisuuden potentiaalista, Heidille annettu palkinto meni ehdottomasti oikeaan osoitteeseen.

Valtaisan suuret onnittelut Heidi!

"Jokainen häkki on liian pieni"

Pari viikkoa sitten sain Suomen herpetologisen yhdistyksen tiedottajana yhdistykselle osoitetun mailin, jossa esitettiin että eläinyhdistyksemme tulisi alkaa toimia harrastamiemme eläinten pitämisen lopettamiseksi. Kirjoittajan tavoitteena olisi kaikkien lemmikkieläinten pitämisen kieltäminen sillä perusteella että useat eläimet kärsivät lemmikkeinä.

Toki olen törmännyt "eläinhihhuleihin" ennenkin ja tunnollisena tiedottajana vastasin lyhyesti viestiin. En odottanut kuulevani kirjoittajasta enää sen jälkeen. Yllätykseni olikin melkoinen, kuin kirjoittaja seuraavana päivänä vastasi, tunnusti ettei keskustelunavauksellaan pyrkinyt kommunikointiin, mutta ilmoitti olevansa valmis keskustelemaan rakentavastikin.

Vaihdoin kirjeenvaihdon yhdistykseltä itselleni (koska asia ei enää koskenut herpetologista yhdistystä vaan yleistä eläinten hyvinvointia) ja vastasin. Kirjoittaja, Beryl Furman, osoittautui eläinrakkaaksi ihmiseksi joka on 10 vuotta sitten kokenut herätyksen lemmikkien yleiseen pahoinvointiin ja siitä lähtien aktiivisesti kampanjoinut eläinten hyvinvoinnin puolesta ja lemmikkien kieltämiseksi.

Kampanjointinsa lisäksi hän on ottanut kotiinsa huonoista oloista joukon lintuja ja pari maakilpikonnaa. Kaikki Berylin eläimet saavat vapaasti liikkua hänen asunnossaan, mihin eläimille on rakennettu aktiviteetteja ympäri asuntoa. Niinpä monessa huoneiston nurkassa on oksia, peilejä ja avoimia häkkejä ja terraarioita joiden väliä eläimet saavat kulkea vapaasti. Tai viihtyä niiden välillä.

Toki moni Berylin sanomisista ensi alkuun kuulosti minusta höyrypäiseltä, ja hän kertookin usein riitautuvansa nettifoorumeilla lintu- ja kilpikonnaihmisten kanssa, jotka yleensä pitävät häntä eläimiä palvovana inhimillistäjänä. Mutta minua hänen juttunsa kiinnosti. Jatkoimme mailien vaihtoa ja keskustelimme asioista. Beryl myös kutsui minut kotiinsa jatkamaan keskustelua ja katsomaan hänen eläimiään. Tänään vierailin Kauniaisissa, missä todella oli linnuille ja kilpikonnille sisustettu asunto, johon mahtuivat myös Berylin huonekalut.

Tutustuttuani Berylin ajatuksiin olen vakuuttunut ettei hän ole eläinten palvoja. Hän näkee kilpikonnissa paljon sellaista jota nykytiede ei näe, tai jonka tiede selittää muutoin kuin eläinten tunteellisuutena. Ja ehdottomasti hän on aatteellinen aktivisti jonka usko eläinten parempaan tulevaisuuteen muistuttaa minusta enemmän uskontoa kuin positiivisintakaan tulevaisuudenkuvaa jonka minä realismin rajoissa pystyn kuvittelemaan. Mutta ei hänen kilpikonnan pitoaan voi moittia. En ole undulaattien tai kyyhkyjen asiantuntija, mutten keksinyt mitään pahaa lintujenkaan oloista. Mieleeni tulivat lähinnä eläintarhojen lintuhäkit, joissa linnuilla on runsaasti tilaa ja virikkeitä käytettävissään.

Useimmista asioista olen myös Berylin kanssa samaa mieltä: monet lemmikit eivät saa parasta mahdollista hoitoa, ja yleisestikin seura- ja harrastuseläinten pitämisessä on omat ongelmansa eläinten hyvinvoinnin kannalta. Mutta se missä eroamme Berylin kanssa on yhteisestä havainnosta johtunut toimintatapa. Beryl haluaa kieltää eläinten pidon. Minä haluan tiedotuksen, koulutuksen ja jopa lainsäädännön keinoin kertoa eläinten omistajille lemmikkiensä oikeanlaisesta hoidosta. Minkä lisäksi näen, että ihmisellä on oikeus käyttää eläimiä ravintona, hyödykkeinä ja myös lemmikkeinä.

Voi olla että tulevaisuus näyttää Berylin olleen oikeassa ja toimineen edelläkävijänä. Tai ehkä tulevaisuus näyttää minun toimintatapani toimivaksi. Tai voi olla ettei kumpikaan lähestymistapa lopulta johda toivottuun tulokseen. Eläinten kannalta olisi kuitenkin tärkeintä että ihmiset joilla on yhteinen tavoite pystyisivät toimimaan, tai ainakin keskustelemaan asioista yhdessä. Ja täten kukin omalla tavallaan ajamaan meille kaikille yhteistä lemmikkien hyvinvoinnin asiaa.

Lisää Berylistä ja hänen linnuistaan voi lukea Animalia-lehden 4/2010 sivuilta 12-13.

Telkkarissa tapahtunutta

Eilen tiistaina tuli YLE TV1:n ohjelma Voimala, jossa keskusteltiin lemmikkien hyvinvoinnista ja asemasta nyky-yhteiskunnassa. Keskustelun käynnistäjänä toimi Seppo Turunen, jonka lemmikkivastaisesta kirjasta olen kirjoittanut tässäkin blogissa.

Korkeasaaren entisen johtajan lisäksi studiossa olivat keskustelemassa kirjailija Tiina Raevaara, tutkija Helena Telkänranta ja Animalian toiminnanjohtaja Kati Pulli. Kati on myös Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan varajäsen, eivätkä muutkaan nimet ole eläinsuojeluväelle vieraita. Suosittelen viisaiden ihmisten keskustelua kaikille aiheesta kiinnostuneille, vaikka toimittajat tekevätkin parhaansa pilatakseen järkevän keskustelun.

Ohjelma tulee uusintana lauantaina 31.3. klo 23.30 alkaen, minkä lisäksi se on kuukauden päivät katsottavissa Yle Areenasta.

Kolmas kokous

Eilen ohjelmassa oli neuvottelukunnan kokous numero 3. Esityslistalla oli paljon asioita, mutta jo etukäteen oli selvää, ettemme saisi käsiteltyä tässä kokouksessa kuin yhtä asiaa. MMM on antanut Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnalle mahdollisuuden vastata osaltaan samaan sidosryhmäkyselyyn, johon moni muukin taho on eläinsuojelulain esivalmistelun aikana vastannut.

Olemme käsitelleen kysymyksiä jo ennakolta nettikeskustelupalstallamme, mutta silti monisyisistä kysymyksistä riitti keskusteltavaa koko kokouksenkin ajaksi. Itseasiassa niinkin paljon, että keskustelua pitää jatkaa vielä ensikerrallakin.

Mutta vaikka esityslistalla edettiin hitaasti, oli keskustelu mielenkiintoinen. Aiheet, kuten eläinten kloonaus, viranomaisten keinot puuttua eläinsuojeluongelmiin, sekä jalostukseen liittyvät ongelmat ovat suuria ja tärkeitä kysymyksiä. Ja koska neuvottelukunnassa on jäseniä jotka ovat näiden aiheiden asiantuntijoita ja ammattilaisia, ei keskustelun laadussa tarvinnut tinkiä. Kunhan saamme loput aiheet käsiteltyä ja oman vastauksemme sidosryhmäkyselyyn valmiiksi, uskon siitä olevan varsinaiselle lainvalmistelutiimille runsaasti hyötyä.

Tarkempaa keskustelun kulkua ja sorvattuja vastauksia en tällä lähde toistamaan. Ne löytyvät itse kunkin luettaviksi kokouksen pöytäkirjasta, kunhan pöytis ensin saadaan neuvottelukunnan viralliselle nettisivulle. Aiempia pöytäkirjoja ja muuta neuvottelukunnan kokousmateriaalia sivulle onkin jo ilmestynyt.

"Kädet savessa"

Toimikunta on saanut oman sisäisen keskustelupalstansa nettiin. Niinpä pystymme keskustelemaan ja toimimaan myös kokousten välillä.

Viime aikoina olen käyttänyt paljon aikaa toimikunnan "työpöytätyön" lisäksi myös käytännön toiminnan parissa. Muutama viikko sitten julkaisimme Suomen herpetologisen yhdistyksen yhteyteen Herpille koti -ringin. Ringin tarkoituksena on löytää uusia koteja kodittomaksi jääneille sammakkoeläimille ja matelijoille. Koditon eläin voi olla hylätty, kaltoin kohdeltu, pitovaikeuksista kärsivä tai muusta syystä koditon ja/tai lopetusuhan alla oleva.

Ringin toiminta lähti vauhdikkaasti käyntiin. Ensimmäisen 10 vuorokauden aikana etsimme (ja löysimme) kodit viidelle eläimelle, mm. kolmelle Keniasta Suomeen salamatkustaneelle pienen pienelle sammakolle. Lisää näistä sammakoista, sekä HeKo-ringistä voi lukea ringin julkaisemasta lehdistötiedotteesta ja HeKon nettisivuilta.

Eilen kävimme vaimoni kanssa Mäntsälän Saaren kartanolla pitämässä Keudan eläintenhoitaja opiskelijoille aamupäivän mittaisen oppitunnin matelijoiden ja sammakoiden hoitamisesta terraariossa. Opettamista ei heti välttämättä tule ajateltua eläinten hyvinvointityönä, mutta itse näen homman olevan vahvasti sidoksissa eläinten hyvinvointiin. Nämä opiskelijat ovat tulevaisuuden eläinkauppiaita ja eläinten hoitajia mm. eläinlääkärikeskuksissa. Niinpä on ensiarvoisen tärkeää, että nämä ihmiset osaavat hoitaa kaikenlaisia eläimiä ja ennenkaikkea osaavat neuvoa asikkaitaan eläinten hoitoon liittyvissä asioissa. Oikea hoito ja tieto ovat tie eläinten hyvinvointiin: hyvin hoidetun eläimen ei tarvitse kärsiä.

Tänään puolestaan suuntasimme Turkuun, Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kevätkokoukseen. Vaikka meillä on kotona myös häkkilintuja, en kuitenkaan ole Kaijulin jäsen. Sen sijaan olin paikalla kokouksessa pitääkseni siellä lyhyen esittelevän alustuksen neuvottelukunnasta ja eläinsuojelulain uudistustyöstä. Kuluttajien, eli tavallisten lemmikkieläinharrastajien edustajana ministeriön neuvottelukunnassa koen tehtäväkseni ihan käytännössäkin toimia linkkinä harrastajien ja ministeriön välillä. Ja tästä syystä olin iloinen että minut kutsuttiin Kaijulin kokoukseen esittäytymään lintuharrastajille. Uskon että jatkossa yhteistyö lintuihmisten kanssa, ja sitä kautta heidän vaikutusmahdollisuutensa neuvottelukunnan suuntaan ovat entistä paremmat. Mikään kun ei yleensä voita kasvokkain tapaamista, ihmisiin tutustumista ja "livenä" käytyjä keskusteluja ja yhteistyötä. Ei vaikka blogit, chatit ja muut netin kommunikointivekottimet olisivat miten kehittyneitä tahansa.

Turun matkallamme oli myös toinen kohde. Pääsimme tapaamaan Turun eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopraa. Suuret kiitokset Heidille kiintoisasta keskustelusta, muffinseista ja ennen kaikkea mahdollisuudesta päästä näkemään uusi eläinhoitola omin silmin. Heidiä kuunnellessa sitä on kiitollinen että maailmassa on hänen kaltaisiaan ihmisiä: ihmisiä jotka ovat valmiit omistamaan koko elämänsä, 24/7/356, eläinten hyvinvoinnin puolesta, tiukasti "kädet savessa". Tai oikeammin, löytyöeläinten ja loukkaantuneiden luonnonvaraisten kanssa toimiessa kädet kissan, koiran ja linnun "siinä itsessään". Se ei aina ole helppoa elämää.

Lemmikkielämää, moralismia ja haaste

Viime päivinä mediassa on (jälleen) kohistu Korkeasaaren entisen johtajan Seppo Turusen kommenteista lemmikkieläinten pidosta. Koko juttuhan on lähtenyt liikkeelle Turusen "Lemmikkielämää"-kirjasta (Gaudeamus, 2011), jossa Turunen pohtii ihmisen ja lemmikkieläinten suhdetta. Pohdinnoissaan hän päätyy siihen, että lemmikkieläimet ovat ainoastaan ihmisen itsekkyyksissään pitämää yleellisyyttä. Eläimet ja luonto kärsivät lemmikkibusineksesta, ja pitkällä aikavälillä lemmikkieläimistä tulisi luopua kokonaan. Kirjasta nousi sen ilmestyessä keskustelua, joka kuitenkin unohtui nopeasti. Nyt viime päivinä Turunen on kuitenkin palannut mediaan kirjassa esittämien ajatustensa kanssa.

Turusen mukaan lemmikkieläimet ovat liiketoimintaa ja niiden pito on sekä eläinsuojelullinen että ekologinen ongelma. Lemmikkieläinalaan liittyy hänen mukaansa luonnonvaraisten eläinten laiton lemmikkikauppa, jota on joskus vaikea erottaa laittomasta eläinten salakuljetuksesta. Lisäksi tiettyjen rotujen jalostaminen on Turusen mukaan mennyt liian pitkälle, eivätkä eläimet edes nykyisissä kerrostaloasunnoissa pysty elämään lajilleen tyypillisellä tavalla ja voimaan hyvin. Turusen ratkaisu ongelmiin on pitkällä aikavälillä kieltää lemmikit kokonaan ja palauttaa ihminen tarkkailemaan ympäröivän luonnon villejä eläimiä. Ja (ei entiseltä eläintarhan johtajalta ehkä kovin yllättäen) uudenaikaisissa eläintarhoissa säilytettäviä eläimiä.

Toki Turunen on oikeassa kaikissa perusväittämissään. Jotkin rodut on jalostettu kovin pitkälle. Jotkin lemmikit eivät saa sitä hoitoa ja huolenpitoa jonka ne tarvitsisivat voidakseen hyvin. Eläinten holtiton kerääminen luonnosta aiheuttaa ongelmia ympäristölle. Samoin kuin se, että kaupungistuneen Rekun tai Missen ekologinen tassunjälki on kohtuullisen suuri. Ja elävien eläinten salakuljetus todellakin maailmalla on valtaisa business, joka häviää korkeintaan laittomalle ase- ja naiskaupalle.

Näiden faktojen pohjalta on helppo ajatella, että koska lemmikkieläinten pitämisessä on niin paljon eläimille ja luonnolle kurjia puolia, pitäisi koko homma moraalisista syistä lopettaa. Toisaalta, kuten Turunenkin on myöntänyt, lemmikit ovat tärkeitä esimerkiksi yksinäisyyden ongelmassa. Lisäksi lemmikkibusiness tarjoaa elannon tuhansille ihmisille, ja opettavaisen harrastuksen lukemattomille aikuisille, lapsille ja nuorille. On hommassa hyviäkin puolia.

Moraaliset kysymykset ovat hankalia: täydellisen kattavaa ja oikeaa vastausta on kenenkään mahdotonta antaa. Mutta se mitä minäkin haluan jokaiselle lemmikkieläimen omistajalle suositella on lukea Turusen alkuperäinen kirja. Tai ainakin sen kunkin omaa lemmikkiään käsittelevät luvut. Opus löytyy nykyään jo kivasti monista kirjastoista.

Kirjastossa käydessään voi samalla kysäistä, löytyykö laitoksesta Herpetomania-lehteä. Uusimmassa (numero 3/2011) Suomen herpetologisen yhdistyksen jäsenlehdessä julkaistiin allekirjoittaneen kirjoitelma otsikolla "Herppiharrastaja vuonna 2077". Tuossa tekstissä otin pohjaksi Turusen teesit, mutta vein ne mielikuvituksen avulla realismin puolelle: millaista matelijoiden ja sammakkoeläinten, tai laajemmin lemmikkieläinten pitäminen ihan käytännön tasolla saattaisi olla vuonna 2077, jolloin eläimiä vielä saa pitää, mutta lemmikkien pito on voimakkaasti säänneltyä jotta eläinten hyvinvoinnille ja luonnolle aiheuttamat ongelmat on saatu minimoitua. Vaikka kirjoitelman lähtökohta on herpetologinen, ajatukset ovat yleistettävissä kaikkiin lemmikkieläimiin.

Henkilökohtaisesti pidän sääntelyä todennäköisimpänä tulevaisuuden kuvana eläinten hyvinvoinnin turvaamiselle. Totaaliset kieltolait ovat aina toimineet huonosti, ja ne aiheuttavat valtavan määrän käytännön ongelmia jotka helposti ylittävät kiellosta aiheutuvat hyödyt. Mutta siinä olen Turusen kanssa samaa mieltä, ettemme voi jatkaa nykyisellä tavalla: lemmikkimme ja ympäristömme eivät sitä tietä pitkällä aikavälillä tule kestämään. Juuri nyt kun eläinsuojelulakia ollaan uudestamassa, tällaiset pohdinnat ovat realistisempia kuin yleensä: lähivuosina asioille on oikeasti mahdollista tehdä jotain, eikä ainoastaan kiistellä niistä nettipalstoilla.

Haluan heittää teille haasteen: millä tavoin te arvon lukijat lähtisitte ratkaisemaan edellä esitettyjä, eläinten hyvinvointiin liittyviä ongelmia? Ylijalostusta, huonoa hoitoa ja salakuljetusta (siihen liittyvine huonoine eläinten kuljetus- ja säilytysoloineen). Ja jotta tehtävässä olisi vähän haastetta, en halua kuulla vastauksissa sanaa "kielto". Myöskään "valistaminen" -kommenteilla ei saa kovin paljoa pisteitä: eläinsuojelutyötä ja valistamista on tehty jo pitkälti yli sata vuotta, mutta ongelmat eivät silti ole ratkenneet. Niinpä haluaisin kuulla jotain ihan uutta ja innovatiivista!

(En toki väitä että tähän asti tehty perinteinen eläinsuojelutyö olisi olut turhaa. Ei missään tapauksessa!Mutta ihan argumentin vuoksi totean ettei se sadassa vuodessa ole pystynyt tekemään itsestään tarpeetonta, ja kaipaa siksi parantamista: jotain ihan uutta ja innovatiivista.)