Masentava kokous

Tänään oli neuvottelukunnan vuoden viimeinen kokous. Ja myös kautta aikain masentavin sellainen. Mutta ei siksi että kokous olisi ollut huono, vaan siksi että kokouksessa käsitellyt aiheet nyt eivät vain olleet maailman iloisimmasta päästä. Kuulimme alustukset aiheista pentutehtailu ja eläinten salakuljetus, sekä Eläinten lopettaminen. Molemmat aiheet nostattivat runsaasti keskustelua, ajatuksia ja kysymyksiä.

Molemmat aiheet ovat ajankohtaisia: ensin mainittu pian alkavan tiedotuskampanjan ansiosta, jälkimmäinen siksi että eläinsuojeluasetuksen eläinten lopettamista käsittelevää kohtaa on mahdollisuus muuttaa (mikäli muuttamiselle tarvetta ilmenee) jo ennen eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen valmistumista. Kuulemme molemista asioista varmasti lisää lähiviikkojen aikana.

Viimeisenä aiheena keskustelimme jälleen siitä mitä eläinten hyvinvointi on: aihe jota on käsitelty liki joka kokouksessa läpi vuoden. Neuvottelukunnan määritelmä alkaa vähitellen hahmottua, mutta monia asioita pitää vielä käydä läpi ennenkuin kaikkia miellyttävä lopputulos saadaan muotoiltua.

Tänään keskustelun avainkysymys oli siinä, voiko eläimellä olla oikeuksia. Ei ole puhe äänioikeudesta ja muista ihmisoikeuksien kaltaisista asioista, vaan esimerkiksi oikeudesta saada sopivaa ruokaa, oikeudesta tarvittaessa saada eläinlääketieteellistä hoitoa tai oikeudesta saada lajitoveriensa seuraa (koskien tietenkin vain lauma-, parvi- ja muita vastaavia eläimiä).

Kaikki eläinihmiset varmasti ovat sitä meiltä että eläimen tulee saada tarvittava määrä monipuolista ruokaa, aktiviteettejä ja vaikkapa turkin hoitoa. Mitä mieltä te, arvoisat blogin lukijat olette: voidaanko sanoa että eläimellä on oikeus monipuoliseen ja maistuvaan ruokaan, aktivointiin ja grooming-sessioihin. Eihän laitoksessa elävä vanhuskaan välttämättä saa näitä kaikkia asioita! Onko oikeus siis liian voimakas sana? Pitäisikö asia muotoilla toisin: sanoa vaikkapa että eläimellä on oltava vapaus nälästä ja tylsyydestä (joka johtaa sijastoimintoihin) ja vapaus turkin takkuisuudesta / hilseestä / iho-ongelmista? Vai onko kaikki tämä Sinun mielestäsi vain turhanpäivästä sanoilla leikittelyä ja knoppailua?

Eettistä eläinkauppaa

SEY:n masinoimaa Eettisen eläinkaupan sertifikaattiprojektia on työstetty vuosien ajan. Itsekin olen kirjoitellut sammakkoeläimiin liittyviä ohjeita ja pohtinut matelijaohjeiden yksityiskohtia. Työtä ovat tehneet muutamat palkatut ja kymmenet vapaaehtoiset satojen tai tuhansien tuntien ajan. Mutta nyt viime tiistaina kaikki tuo työ sai palkintonsa, kun projekti esiteltiin suurelle yleisölle, ja ensimmäiset pilottivaiheen liikkeet saivat sertifikaattinsa.

En ala tässä sen syvällisemmin selvittämään sen tarkemmin mistä on kyse; sen itse kukin voi käydä lukemassa sertin omilta sivuilta osoitteesta www.eesp.fi. Lyhyesti sanoen kyse on siitä, että eläinkauppias voi hakea ulkopuolisen asiantuntijaelimen myöntämää sertifikaattia, joka osoittaa että eläinkauppias tekee myymiensä eläinten eteen enemmän kuin vain sen mitä laki vaatii, että kauppias todella ajattelee myymiään eläimiä eikä ainoastaan rahaa.

Sertifikaatin julkistustilaisuus pidettiin Espoossa kauppakeskus Sellon lavalla (yksi sertifikaatin ensivaiheessa saaneista liikkeistä oli kauppakeskuksessa toimiva Faunatar-myymälä). Tässä seuraavassa muutamia kuvaterveisiä tuosta tapahtumasta.

Vasemmalta: Tilaisuuden juontanut Marko Björs, SEY:n toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö, MMM:n ylitarkastaja Tiina Pullola, sertiprojektin vetäjä Paula Hirsjärvi, projektin sihteeri Liisa Sarakontu, sekä projektissa toisena kauppiaana eläinkauppiaita edustanut Johanna Valo.

Sertifikaatin pilottivaiheessa saaneet ja tilaisuudesta noutaneet kauppiaat vasemmalta lukien: Faunatar Entresse (Espoo), Keskustan eläinkauppa (Helsinki), Faunatar Sello (Espoo) 4Pets Malmi (Helsinki), sekä Faunatar Keljo (Jyväskylä).

Sertifikaatti, ja sen saantia osoittavat tarrat jotka kauppias on oikeutettu liimaamaan näkyville liikkeeseensä.

Syys ja töiden alku ovat koittaneet

Kesä ja neuvottelukunnan kesätauko on ohi. Itseasiassa se loppui jo reilu kuukausi sitten, mutta henkilökohtaisen matkan takia en valitettavasti päässyt syyskuun kokoukseen.

Sen sijaan lokakuun kokouksessa, joka pidettiin viime perjantaina olin vahvasti paikalla. Pelkän paikalla olon lisäksi nimittäin pidin kokouksessa alustuksen otsikolla Mistä terraarioeläimet tulevat Suomeen? Kansainvälisestä eläinbusineksesta, eläinsuojelun näkökulmasta. Nimensä mukaisesti esityksessä käytiin läpi Suomessa terraariossa pidettävien matelijoiden, sammakkoeläinten ja selkärangattomin alkuperää. Sekä alkuperästä johtuvia eläinsuojelullisia ongelmia näiden eläinten osalta. Esitykseen voi tutustua osoitteessa sammakkolampi.net/esitys/luonnon-herppien-keraaminen-SHEHVNK.pdf.

Esitys nostatti neuvottelukunnassa paljon kysymyksiä ja keskustelua. Pyrin vastailemaan niihin parhaani mukaan, ja antamaan tilanteesta niin todellisuutta vastaavan kuvan kuin vain pystyn. Nämä eläimet ja niihin liittyvät asiat ovat monille vieraita, joten on tärkeää että saatavilla on oikeaa, faktoihin perustuvaa tietoa.

Kokous oli muutenkin hyvin eksoottiseläinpainotteinen, sillä toisena alustuksena Tiina Pullola kertoi kuulumisia kuun alussa Brysselissä pidetystä “Import & keeping of exotic animals in Europe” konferenssista. Tilaisuudessa eurooppalaiset eläinlääkärit olivat pohtineet eksoottisten eläinten pitoa monesta näkökulmasta. Aiheesta kiinnostuneet voivat tutustua konferenssiesityksiin osoitteessa http://www.fve.org/news/presentations.php.

Viimeisenä suurempana aiheena pohdimme jälleen sitä miten lemmikkieläinten hyvinvointi tulisi määritellä. Tämä keskustelu on kohta jatkunut vuoden, ja jatkuu edelleen, sillä tehtävä ei ole yksinkertainen. Toivottavasti jo muutaman kokouksen jälkeen voisin kertoa että lopputulos on saavutettu.

***

Neuvottelukunnan ulkopuolella eläinsuojelulain kokonaisuudistus on lähtenyt käyntiin. Aloitusseminaari pidettiin alkusyksystä, ja ensimmäiset lainvalmistelutoimikunnan ja ohjausryhmän kokoukset pidetään marraskuussa. Odotan mielenkiinnolla uutisia erityisesti ohjausryhmän kokouksista: millaisin linjanvedoin uutta lakia aletaan maahamme sorvata.

Ensimmäinen kannanotto

Viime viikolla neuvottelukunta piti kevätkauden viimeisen kokouksensa. Saimme lopultakin valmiiksi eläinsuojelulain uudistukseen liittyvät vastauksemme ministeriölle. Lisäksi ehdimme käsitellä pitkästä aikaa muitakin asioita.

Vähän aikaa sitten valmistuneessa kansallisessa vieraslajistrategiassa kissa (tai sen villiintyneet kannat) on määritelty haitalliseksi vieraslajiksi. Tämä määrittely on poikkeus muuhun vieraslajistrategiassa käytettyyn linjaukseen vieraslajin maahamme tulon ajankohdasta: kissa on ollut maassamme jo niin pitkään, ettei sitä pitäisi laskea vieraslajiksi. Lisäksi kissan asettaminen haitalliseksi tekee hallaa kissan yleiselle arvostukselle. Näistä syistä Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta laati lyhyen kannanoton vieraslajistrategiatyöryhmälle, ja julkisuuteen toimitettavaksi. Kannanoton täydellisenä voi käydä lukemassa täältä.

Toinen käsittelemämme asia koski koe-eläinlakia. Nykyisen käytännön mukaan myös yksityisten henkilöiden omistamat koirat tai muut seura- ja harrastuseläimet merkitään koe-eläinrekisteriin, jos ne osallistuvat esimerkiksi geenitutkimuksiin. Tutkimuksessa eläimeltä otetaan verinäyte (neulanpisto), joka määrittää toimenpiteen eläinkokeeksi. Neuvottelukunnassa keskusteltiin tämän käytännön järjevyydestä, ja päädyttiin lausontoon, jonka mukaan näihin pieniin, lyhytkestoisiin ja omistajan aloitteesta lähteviin testeihin osallistuvia eläimiä ei pitäisi rekisteröidä koe-eläimiksi.

Kevätkausi on mennyt pitkälti lakiuudistukseen liittyvien kysymysten parissa. Syksillä lakiuudistuksen parissa jatkaa erityinen lainvalmistelutyöryhmä, johon puheenjohtajamme Risto Rydman myös osallistuu neuvottelukunnan edustajana. Koska lakiuudistus alkaa näitä osin olla pois neuvottelukunnan työjärjestyksestä, päästään syksyllä käsittelemään uusia teemoja: kissoja, akvaarioita, harraste-eläinten pyydystämistä luonnosta,... Aiheita on enemmän kuin tarpeeksi!

Kokous ja luentoja

Viimeisen viikon aikana on tapahtunut paljon.

Keskiviikkona oli jälleen neuvottelukunnan kokous. Lähes koko kolmituntinen kului eläinsuojelulain uudistukseen liittyvän kyselyn pohdiskelussa. Vaikka kysymys pohjimmiltaan olisi kahden vaihtoehdon kyllä tai ei, neuvottelukunnasta tuntui lähes aina löytyvän vähintään myös kolmas, usein myös neljäs ja viideskin vaihtoehto. Mutta keskustelulla kaikkiin kysymyksiin lopulta löydettiin muotoilu, joka tyydytti kaikkia. Kesäkuussa palaamme vielä viimeisen kerran lakiuudistuskyselyn pariin, minkä jälkeen saamme toivottavasti vastauksemme MMMM:lle, jossa varsinainen lain valmistelutyö alkaa syksyllä. Syyskaudella neuvottelukuntakin pääsee useamman kokouksen täyttäneestä lakivalmistelusta muidenkin aiheiden kimppuun. Mutta eläinsuojelulain uudistus lienee toimikautemme tärkein yksittäinen asia, joten kyllä siihen on hyvä panoksia upottaakin.

Neuvottelukunnan lisäksi viimeisen viikon aikana olemme vaimoni kanssa kiertäneet puhumassa herppi- ja eläinsuojeluaiheista Hyrian ammattikoululla, Helsingin akvaarioseuran kerhoillassa, sekä Lahden pääpoliisiasemalla, missä kuuntelijoina oli joukko paikallisten eläinsuojeluyhdistysten ihmisiä, sekä muutama eläinsuojelutyötä tekevä poliisi. Pidän esitysten pitämisestä, ja jokainen tapahtuma on ollut mielestäni onnistunut, mutta kyllä kolme luentoa viikossa on jo aika kova tahti. Mutta kivaa on ollut. Kiitokset kaikille yleisöissä olleille, sekä tapahtumia järjestelleille!

Perjantaina Eläinten hyvinvointikeskus julkaisi Kansallisen eläinten hyvinvointiraportin. Raportti kattaa kaikki eläimet, ja tuotantoeläinpuoli luonnollisesti saa suuren osan. Mutta mukana on asiaa myös lemmikkieläimistä, minkä lisäksi alkun "teoriaosuus" eläinten hyvinvoinnin määrittelemisestä, sen arvioinnista ja muusta aiheeseen liittyvästä on hyvä paketti kenelle tahansa aihepiiristä kiinnostuneelle.

Onnea Heidi!

Puolisentoista kuukautta sitten kirjoitin tässä blogissa Turun kaupungin eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Koprasta ja hänen tekemästään rankastakin työstä. Tänään puolestaan julkaistiin PetExpo 2012-messuilla tämän vuoden Myötäkarvaan-palkinnon voittaja: Heidi Leyser-Kopra!

Myötäkarvaan-palkinto on Suomen Messusäätiön vuosittain myöntämä tunnustuspalkinto. Sen saa henkilö, yritys, yhteisö tai hanke, joka on konkreettisesti parantanut lemmikkien elämää ja hyvinvointia.

Sattumalta tiedän että kaksi edustamaani tahoa, sekä Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta, että HeKo-rinki olivat myös ehdolla tänä vuonna palkinnon saajaksi. Mutta koska Myötäkarvaan-palkinto myönnetään tehdystä työstä, ei tulevaisuuden potentiaalista, Heidille annettu palkinto meni ehdottomasti oikeaan osoitteeseen.

Valtaisan suuret onnittelut Heidi!

"Jokainen häkki on liian pieni"

Pari viikkoa sitten sain Suomen herpetologisen yhdistyksen tiedottajana yhdistykselle osoitetun mailin, jossa esitettiin että eläinyhdistyksemme tulisi alkaa toimia harrastamiemme eläinten pitämisen lopettamiseksi. Kirjoittajan tavoitteena olisi kaikkien lemmikkieläinten pitämisen kieltäminen sillä perusteella että useat eläimet kärsivät lemmikkeinä.

Toki olen törmännyt "eläinhihhuleihin" ennenkin ja tunnollisena tiedottajana vastasin lyhyesti viestiin. En odottanut kuulevani kirjoittajasta enää sen jälkeen. Yllätykseni olikin melkoinen, kuin kirjoittaja seuraavana päivänä vastasi, tunnusti ettei keskustelunavauksellaan pyrkinyt kommunikointiin, mutta ilmoitti olevansa valmis keskustelemaan rakentavastikin.

Vaihdoin kirjeenvaihdon yhdistykseltä itselleni (koska asia ei enää koskenut herpetologista yhdistystä vaan yleistä eläinten hyvinvointia) ja vastasin. Kirjoittaja, Beryl Furman, osoittautui eläinrakkaaksi ihmiseksi joka on 10 vuotta sitten kokenut herätyksen lemmikkien yleiseen pahoinvointiin ja siitä lähtien aktiivisesti kampanjoinut eläinten hyvinvoinnin puolesta ja lemmikkien kieltämiseksi.

Kampanjointinsa lisäksi hän on ottanut kotiinsa huonoista oloista joukon lintuja ja pari maakilpikonnaa. Kaikki Berylin eläimet saavat vapaasti liikkua hänen asunnossaan, mihin eläimille on rakennettu aktiviteetteja ympäri asuntoa. Niinpä monessa huoneiston nurkassa on oksia, peilejä ja avoimia häkkejä ja terraarioita joiden väliä eläimet saavat kulkea vapaasti. Tai viihtyä niiden välillä.

Toki moni Berylin sanomisista ensi alkuun kuulosti minusta höyrypäiseltä, ja hän kertookin usein riitautuvansa nettifoorumeilla lintu- ja kilpikonnaihmisten kanssa, jotka yleensä pitävät häntä eläimiä palvovana inhimillistäjänä. Mutta minua hänen juttunsa kiinnosti. Jatkoimme mailien vaihtoa ja keskustelimme asioista. Beryl myös kutsui minut kotiinsa jatkamaan keskustelua ja katsomaan hänen eläimiään. Tänään vierailin Kauniaisissa, missä todella oli linnuille ja kilpikonnille sisustettu asunto, johon mahtuivat myös Berylin huonekalut.

Tutustuttuani Berylin ajatuksiin olen vakuuttunut ettei hän ole eläinten palvoja. Hän näkee kilpikonnissa paljon sellaista jota nykytiede ei näe, tai jonka tiede selittää muutoin kuin eläinten tunteellisuutena. Ja ehdottomasti hän on aatteellinen aktivisti jonka usko eläinten parempaan tulevaisuuteen muistuttaa minusta enemmän uskontoa kuin positiivisintakaan tulevaisuudenkuvaa jonka minä realismin rajoissa pystyn kuvittelemaan. Mutta ei hänen kilpikonnan pitoaan voi moittia. En ole undulaattien tai kyyhkyjen asiantuntija, mutten keksinyt mitään pahaa lintujenkaan oloista. Mieleeni tulivat lähinnä eläintarhojen lintuhäkit, joissa linnuilla on runsaasti tilaa ja virikkeitä käytettävissään.

Useimmista asioista olen myös Berylin kanssa samaa mieltä: monet lemmikit eivät saa parasta mahdollista hoitoa, ja yleisestikin seura- ja harrastuseläinten pitämisessä on omat ongelmansa eläinten hyvinvoinnin kannalta. Mutta se missä eroamme Berylin kanssa on yhteisestä havainnosta johtunut toimintatapa. Beryl haluaa kieltää eläinten pidon. Minä haluan tiedotuksen, koulutuksen ja jopa lainsäädännön keinoin kertoa eläinten omistajille lemmikkiensä oikeanlaisesta hoidosta. Minkä lisäksi näen, että ihmisellä on oikeus käyttää eläimiä ravintona, hyödykkeinä ja myös lemmikkeinä.

Voi olla että tulevaisuus näyttää Berylin olleen oikeassa ja toimineen edelläkävijänä. Tai ehkä tulevaisuus näyttää minun toimintatapani toimivaksi. Tai voi olla ettei kumpikaan lähestymistapa lopulta johda toivottuun tulokseen. Eläinten kannalta olisi kuitenkin tärkeintä että ihmiset joilla on yhteinen tavoite pystyisivät toimimaan, tai ainakin keskustelemaan asioista yhdessä. Ja täten kukin omalla tavallaan ajamaan meille kaikille yhteistä lemmikkien hyvinvoinnin asiaa.

Lisää Berylistä ja hänen linnuistaan voi lukea Animalia-lehden 4/2010 sivuilta 12-13.

Telkkarissa tapahtunutta

Eilen tiistaina tuli YLE TV1:n ohjelma Voimala, jossa keskusteltiin lemmikkien hyvinvoinnista ja asemasta nyky-yhteiskunnassa. Keskustelun käynnistäjänä toimi Seppo Turunen, jonka lemmikkivastaisesta kirjasta olen kirjoittanut tässäkin blogissa.

Korkeasaaren entisen johtajan lisäksi studiossa olivat keskustelemassa kirjailija Tiina Raevaara, tutkija Helena Telkänranta ja Animalian toiminnanjohtaja Kati Pulli. Kati on myös Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan varajäsen, eivätkä muutkaan nimet ole eläinsuojeluväelle vieraita. Suosittelen viisaiden ihmisten keskustelua kaikille aiheesta kiinnostuneille, vaikka toimittajat tekevätkin parhaansa pilatakseen järkevän keskustelun.

Ohjelma tulee uusintana lauantaina 31.3. klo 23.30 alkaen, minkä lisäksi se on kuukauden päivät katsottavissa Yle Areenasta.

Kolmas kokous

Eilen ohjelmassa oli neuvottelukunnan kokous numero 3. Esityslistalla oli paljon asioita, mutta jo etukäteen oli selvää, ettemme saisi käsiteltyä tässä kokouksessa kuin yhtä asiaa. MMM on antanut Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnalle mahdollisuuden vastata osaltaan samaan sidosryhmäkyselyyn, johon moni muukin taho on eläinsuojelulain esivalmistelun aikana vastannut.

Olemme käsitelleen kysymyksiä jo ennakolta nettikeskustelupalstallamme, mutta silti monisyisistä kysymyksistä riitti keskusteltavaa koko kokouksenkin ajaksi. Itseasiassa niinkin paljon, että keskustelua pitää jatkaa vielä ensikerrallakin.

Mutta vaikka esityslistalla edettiin hitaasti, oli keskustelu mielenkiintoinen. Aiheet, kuten eläinten kloonaus, viranomaisten keinot puuttua eläinsuojeluongelmiin, sekä jalostukseen liittyvät ongelmat ovat suuria ja tärkeitä kysymyksiä. Ja koska neuvottelukunnassa on jäseniä jotka ovat näiden aiheiden asiantuntijoita ja ammattilaisia, ei keskustelun laadussa tarvinnut tinkiä. Kunhan saamme loput aiheet käsiteltyä ja oman vastauksemme sidosryhmäkyselyyn valmiiksi, uskon siitä olevan varsinaiselle lainvalmistelutiimille runsaasti hyötyä.

Tarkempaa keskustelun kulkua ja sorvattuja vastauksia en tällä lähde toistamaan. Ne löytyvät itse kunkin luettaviksi kokouksen pöytäkirjasta, kunhan pöytis ensin saadaan neuvottelukunnan viralliselle nettisivulle. Aiempia pöytäkirjoja ja muuta neuvottelukunnan kokousmateriaalia sivulle onkin jo ilmestynyt.

"Kädet savessa"

Toimikunta on saanut oman sisäisen keskustelupalstansa nettiin. Niinpä pystymme keskustelemaan ja toimimaan myös kokousten välillä.

Viime aikoina olen käyttänyt paljon aikaa toimikunnan "työpöytätyön" lisäksi myös käytännön toiminnan parissa. Muutama viikko sitten julkaisimme Suomen herpetologisen yhdistyksen yhteyteen Herpille koti -ringin. Ringin tarkoituksena on löytää uusia koteja kodittomaksi jääneille sammakkoeläimille ja matelijoille. Koditon eläin voi olla hylätty, kaltoin kohdeltu, pitovaikeuksista kärsivä tai muusta syystä koditon ja/tai lopetusuhan alla oleva.

Ringin toiminta lähti vauhdikkaasti käyntiin. Ensimmäisen 10 vuorokauden aikana etsimme (ja löysimme) kodit viidelle eläimelle, mm. kolmelle Keniasta Suomeen salamatkustaneelle pienen pienelle sammakolle. Lisää näistä sammakoista, sekä HeKo-ringistä voi lukea ringin julkaisemasta lehdistötiedotteesta ja HeKon nettisivuilta.

Eilen kävimme vaimoni kanssa Mäntsälän Saaren kartanolla pitämässä Keudan eläintenhoitaja opiskelijoille aamupäivän mittaisen oppitunnin matelijoiden ja sammakoiden hoitamisesta terraariossa. Opettamista ei heti välttämättä tule ajateltua eläinten hyvinvointityönä, mutta itse näen homman olevan vahvasti sidoksissa eläinten hyvinvointiin. Nämä opiskelijat ovat tulevaisuuden eläinkauppiaita ja eläinten hoitajia mm. eläinlääkärikeskuksissa. Niinpä on ensiarvoisen tärkeää, että nämä ihmiset osaavat hoitaa kaikenlaisia eläimiä ja ennenkaikkea osaavat neuvoa asikkaitaan eläinten hoitoon liittyvissä asioissa. Oikea hoito ja tieto ovat tie eläinten hyvinvointiin: hyvin hoidetun eläimen ei tarvitse kärsiä.

Tänään puolestaan suuntasimme Turkuun, Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kevätkokoukseen. Vaikka meillä on kotona myös häkkilintuja, en kuitenkaan ole Kaijulin jäsen. Sen sijaan olin paikalla kokouksessa pitääkseni siellä lyhyen esittelevän alustuksen neuvottelukunnasta ja eläinsuojelulain uudistustyöstä. Kuluttajien, eli tavallisten lemmikkieläinharrastajien edustajana ministeriön neuvottelukunnassa koen tehtäväkseni ihan käytännössäkin toimia linkkinä harrastajien ja ministeriön välillä. Ja tästä syystä olin iloinen että minut kutsuttiin Kaijulin kokoukseen esittäytymään lintuharrastajille. Uskon että jatkossa yhteistyö lintuihmisten kanssa, ja sitä kautta heidän vaikutusmahdollisuutensa neuvottelukunnan suuntaan ovat entistä paremmat. Mikään kun ei yleensä voita kasvokkain tapaamista, ihmisiin tutustumista ja "livenä" käytyjä keskusteluja ja yhteistyötä. Ei vaikka blogit, chatit ja muut netin kommunikointivekottimet olisivat miten kehittyneitä tahansa.

Turun matkallamme oli myös toinen kohde. Pääsimme tapaamaan Turun eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopraa. Suuret kiitokset Heidille kiintoisasta keskustelusta, muffinseista ja ennen kaikkea mahdollisuudesta päästä näkemään uusi eläinhoitola omin silmin. Heidiä kuunnellessa sitä on kiitollinen että maailmassa on hänen kaltaisiaan ihmisiä: ihmisiä jotka ovat valmiit omistamaan koko elämänsä, 24/7/356, eläinten hyvinvoinnin puolesta, tiukasti "kädet savessa". Tai oikeammin, löytyöeläinten ja loukkaantuneiden luonnonvaraisten kanssa toimiessa kädet kissan, koiran ja linnun "siinä itsessään". Se ei aina ole helppoa elämää.

Lemmikkielämää, moralismia ja haaste

Viime päivinä mediassa on (jälleen) kohistu Korkeasaaren entisen johtajan Seppo Turusen kommenteista lemmikkieläinten pidosta. Koko juttuhan on lähtenyt liikkeelle Turusen "Lemmikkielämää"-kirjasta (Gaudeamus, 2011), jossa Turunen pohtii ihmisen ja lemmikkieläinten suhdetta. Pohdinnoissaan hän päätyy siihen, että lemmikkieläimet ovat ainoastaan ihmisen itsekkyyksissään pitämää yleellisyyttä. Eläimet ja luonto kärsivät lemmikkibusineksesta, ja pitkällä aikavälillä lemmikkieläimistä tulisi luopua kokonaan. Kirjasta nousi sen ilmestyessä keskustelua, joka kuitenkin unohtui nopeasti. Nyt viime päivinä Turunen on kuitenkin palannut mediaan kirjassa esittämien ajatustensa kanssa.

Turusen mukaan lemmikkieläimet ovat liiketoimintaa ja niiden pito on sekä eläinsuojelullinen että ekologinen ongelma. Lemmikkieläinalaan liittyy hänen mukaansa luonnonvaraisten eläinten laiton lemmikkikauppa, jota on joskus vaikea erottaa laittomasta eläinten salakuljetuksesta. Lisäksi tiettyjen rotujen jalostaminen on Turusen mukaan mennyt liian pitkälle, eivätkä eläimet edes nykyisissä kerrostaloasunnoissa pysty elämään lajilleen tyypillisellä tavalla ja voimaan hyvin. Turusen ratkaisu ongelmiin on pitkällä aikavälillä kieltää lemmikit kokonaan ja palauttaa ihminen tarkkailemaan ympäröivän luonnon villejä eläimiä. Ja (ei entiseltä eläintarhan johtajalta ehkä kovin yllättäen) uudenaikaisissa eläintarhoissa säilytettäviä eläimiä.

Toki Turunen on oikeassa kaikissa perusväittämissään. Jotkin rodut on jalostettu kovin pitkälle. Jotkin lemmikit eivät saa sitä hoitoa ja huolenpitoa jonka ne tarvitsisivat voidakseen hyvin. Eläinten holtiton kerääminen luonnosta aiheuttaa ongelmia ympäristölle. Samoin kuin se, että kaupungistuneen Rekun tai Missen ekologinen tassunjälki on kohtuullisen suuri. Ja elävien eläinten salakuljetus todellakin maailmalla on valtaisa business, joka häviää korkeintaan laittomalle ase- ja naiskaupalle.

Näiden faktojen pohjalta on helppo ajatella, että koska lemmikkieläinten pitämisessä on niin paljon eläimille ja luonnolle kurjia puolia, pitäisi koko homma moraalisista syistä lopettaa. Toisaalta, kuten Turunenkin on myöntänyt, lemmikit ovat tärkeitä esimerkiksi yksinäisyyden ongelmassa. Lisäksi lemmikkibusiness tarjoaa elannon tuhansille ihmisille, ja opettavaisen harrastuksen lukemattomille aikuisille, lapsille ja nuorille. On hommassa hyviäkin puolia.

Moraaliset kysymykset ovat hankalia: täydellisen kattavaa ja oikeaa vastausta on kenenkään mahdotonta antaa. Mutta se mitä minäkin haluan jokaiselle lemmikkieläimen omistajalle suositella on lukea Turusen alkuperäinen kirja. Tai ainakin sen kunkin omaa lemmikkiään käsittelevät luvut. Opus löytyy nykyään jo kivasti monista kirjastoista.

Kirjastossa käydessään voi samalla kysäistä, löytyykö laitoksesta Herpetomania-lehteä. Uusimmassa (numero 3/2011) Suomen herpetologisen yhdistyksen jäsenlehdessä julkaistiin allekirjoittaneen kirjoitelma otsikolla "Herppiharrastaja vuonna 2077". Tuossa tekstissä otin pohjaksi Turusen teesit, mutta vein ne mielikuvituksen avulla realismin puolelle: millaista matelijoiden ja sammakkoeläinten, tai laajemmin lemmikkieläinten pitäminen ihan käytännön tasolla saattaisi olla vuonna 2077, jolloin eläimiä vielä saa pitää, mutta lemmikkien pito on voimakkaasti säänneltyä jotta eläinten hyvinvoinnille ja luonnolle aiheuttamat ongelmat on saatu minimoitua. Vaikka kirjoitelman lähtökohta on herpetologinen, ajatukset ovat yleistettävissä kaikkiin lemmikkieläimiin.

Henkilökohtaisesti pidän sääntelyä todennäköisimpänä tulevaisuuden kuvana eläinten hyvinvoinnin turvaamiselle. Totaaliset kieltolait ovat aina toimineet huonosti, ja ne aiheuttavat valtavan määrän käytännön ongelmia jotka helposti ylittävät kiellosta aiheutuvat hyödyt. Mutta siinä olen Turusen kanssa samaa mieltä, ettemme voi jatkaa nykyisellä tavalla: lemmikkimme ja ympäristömme eivät sitä tietä pitkällä aikavälillä tule kestämään. Juuri nyt kun eläinsuojelulakia ollaan uudestamassa, tällaiset pohdinnat ovat realistisempia kuin yleensä: lähivuosina asioille on oikeasti mahdollista tehdä jotain, eikä ainoastaan kiistellä niistä nettipalstoilla.

Haluan heittää teille haasteen: millä tavoin te arvon lukijat lähtisitte ratkaisemaan edellä esitettyjä, eläinten hyvinvointiin liittyviä ongelmia? Ylijalostusta, huonoa hoitoa ja salakuljetusta (siihen liittyvine huonoine eläinten kuljetus- ja säilytysoloineen). Ja jotta tehtävässä olisi vähän haastetta, en halua kuulla vastauksissa sanaa "kielto". Myöskään "valistaminen" -kommenteilla ei saa kovin paljoa pisteitä: eläinsuojelutyötä ja valistamista on tehty jo pitkälti yli sata vuotta, mutta ongelmat eivät silti ole ratkenneet. Niinpä haluaisin kuulla jotain ihan uutta ja innovatiivista!

(En toki väitä että tähän asti tehty perinteinen eläinsuojelutyö olisi olut turhaa. Ei missään tapauksessa!Mutta ihan argumentin vuoksi totean ettei se sadassa vuodessa ole pystynyt tekemään itsestään tarpeetonta, ja kaipaa siksi parantamista: jotain ihan uutta ja innovatiivista.)

2. kokous

Tänään oli Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan toinen kokous. Neuvottelukunnan jäsenet ja puheenjohtajisto kokoustivat tällä kertaa ministeriön tiloissa Mariankadulla. Esityslistalta löytyivät jälleen ministeriön terveiset neuvottelukunnalle: ajankohtainen katsaus siihen, mitä Maa- ja metsätalousministeriössä on menossa lemmikkieläimiin liittyen. Tärkein ajankohtaisuus on tässäkin blogissa käsitelty eläinsuojelulain kokonaisuudistusprojekti. Tähän mennessä ministeriö on tehnyt ja teettänyt joukon selvityksiä ja kyselyitä. Neljään eri kohderyhmille osoitettuun kyselyyn on tullut yhteensä lähes 3000 vastausta! Kun tähän vielä lisätään raporttimuotoiset selvitykset (joista ensimmäiset ovat jo luettavissa ministeriön sivuilla), on varsinaiselle lain valmisteluryhmälle koottu valtaisa alkupaketti. Näin laajan tieto- mielipide- ja näkemyspaketin pohjalta lainvalmisteluryhmällä luulisi olevan hyvät lähtökohdat entistä selvästi paremman lain valmistelulle. Lainvalmisteluryhmä on määrä nimittää alkuvuoden aikana, minkä jälkeen varsinainen lain valmistelu voi alkaa. Kevään aikana myös suurelle yleisölle on määrä julkaista lisää materiaalia alkuvalmisteluista, mm. raportti eri kyselyiden tuloksista. Eläinsuojelulain lisäksi ministeriössä ajankohtainen aihe on EU:n eläinten hyvinvointistrategia vuosille 2012-2015, jonka suomalainen versio julkaistiin tammikuussa. Strategia keskittyy lähinnä tuotantoeläimiin, lemmikkien jäädessä lähinnä maininnaksi. Ministeriön terveisten jälkeen kuulimme neuvottelukunnan jäsenen, dosentti Laura Hännisen esityksen otsikolla ”Mitä tarkoittaa eläinten hyvinvointi?” Tarkoituksena on, että neuvottelukunnan pöytäkirjat, kokouksissa nähdyt esitykset ja muu materiaali tulisi laajan yleisön saataville ministeriön nettisivujen kautta. Näin ollen toivon että myös Hännisen ehdottoman informatiivinen esitys ilmestyisi nettiin pian, eikä minun tarvitsisi sitä sen enempää koettaa referoida. Yhden asian esityksestä kuitenkin haluan poimia jo nyt esiin: vaikka suomenkielinen termi eläinten hyvinvointi sisältää alkuliitteen ”hyvin”, ei termi välttämättä tarkoita hyviä asioita: hyvinvointi kun voi olla positiivista tai negatiivista. Termi siis sisältää niin ”eläinten pahoinvoinnin”, ”eläinten hyvinvoinnin” ja kaiken siltä väliltä. Esityksen jälkeen pohdimme jälleen virallista eläinten hyvinvoinnin käsitettä. Edellisen kokouksen ja Hännisen esityksen jälkeen keskustelu löysi pian uransa, ja saimme määritettyä yhteisen mielipiteen siitä, kuinka eläinten hyvinvointi pitäisi määritellä. Sihteeri vielä hionee muodostettuja lauseita kristallisoidumpaan ulkoasuun, joten en tässä lähde toistamaan muodostettuja lauseita. Mutta ne toivottavasti löytyvät pöytäkirjasta, joka sekin toivottavasti pian julkaistaan ministeriön sivuilla. Myös esityslistan seuraava kohta oli jatkoa ensimmäisestä kokouksesta: neuvottelukunnassa esiin nostettavat asiat ja toimintamme tavoitteet kolmivuotiskaudelle. Kiinnostavien ja tärkeiden asioiden lista on pitkä, joten tämänkertainen lyhyt keskustelu ei vienyt meitä lopulliseen päätökseen. Jatkuu siis jälleen ensi kerralla! Lopuksi keskustelimme siitä mitä kaikkea neuvottelukunta tulee julkaisemaan ja näkymään julkisuudessa. Päädyimme siihen, että työn tuloksista tullaan julkaisemaan tietoja niin ministeriön sivuilla, kuin Eläinten hyvinvointikeskuksen blogin ja Facebook-seinän kautta. Ja tietenkin myös tämä blogi tarjoaa oman, vähemmän virallisen kurkistusaukkonsa neuvottelukunnan toimintaan. Kaiken kaikkiaan pidin kokousta onnistuneena ja hyvänä. Edellinen oli järjestäytymiskokous, mutta nyt pääsimme jo tehokkaammin oikean työn makuun. Ja itsellekin kokoustaminen oli helpompaa ja mukavampaa, koska kaikki ei enää ollut uutta ja ihmeellistä. Odotan jo innolla seuraavaa, maaliskuun lopulla pidettävää kokousta!

Kansalaiskysely alkaa

Sidosryhmäkysely alkaa olla vastailtu, ja nyt tulee kansalaisten vuoro. MMM on tiedottanut, että kansalaiskysely eläinsuojelulain uudistustarpeesta avataan maanantaina 16.1.

Kyselyn kysymykset on jo julkaistu, ja ne löytyvät osoitteesta http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/tiedotteet/120112_elainsuojelulaki.html. Samasta paikasta löytyvät myös vastaamisohjeet.

Koska tässä on nyt viikonloppu aikaa pohtia omia vastauksiaan ennen kuin varsinainen vastauspalvelu avataan, on itse kullakin aikaa myös tutustua hankkeen taustoihin ja ministeriön tähän mennessä tekemiin muihin selvityksiin. Ne löytyvät osoitteen http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/elaimet/elainsuojelulaki.html takaa.

Aivan erityisesti suosittelen tutustumaan sivun oikean laidan "Eläinten aseman muuttuminen" -linkin takaa löytyvään dokumenttiin. Dokkarissa on paljon tavaraa, mutta kaivakaa sieltä käsiinne lemmikkejä koskevat kohdat. Paprun lukeminen antaa hyvää taustatietoa siihen, mistä eläinsuojelulain kokonaisuudistuksessa on kyse, ja miten tähän kaikkeen on päädytty.

Lopuksi haluan toivottaa kaikille onnekasta perjantai 13. päivää :)