Lemmikkielämää, moralismia ja haaste

Viime päivinä mediassa on (jälleen) kohistu Korkeasaaren entisen johtajan Seppo Turusen kommenteista lemmikkieläinten pidosta. Koko juttuhan on lähtenyt liikkeelle Turusen "Lemmikkielämää"-kirjasta (Gaudeamus, 2011), jossa Turunen pohtii ihmisen ja lemmikkieläinten suhdetta. Pohdinnoissaan hän päätyy siihen, että lemmikkieläimet ovat ainoastaan ihmisen itsekkyyksissään pitämää yleellisyyttä. Eläimet ja luonto kärsivät lemmikkibusineksesta, ja pitkällä aikavälillä lemmikkieläimistä tulisi luopua kokonaan. Kirjasta nousi sen ilmestyessä keskustelua, joka kuitenkin unohtui nopeasti. Nyt viime päivinä Turunen on kuitenkin palannut mediaan kirjassa esittämien ajatustensa kanssa.

Turusen mukaan lemmikkieläimet ovat liiketoimintaa ja niiden pito on sekä eläinsuojelullinen että ekologinen ongelma. Lemmikkieläinalaan liittyy hänen mukaansa luonnonvaraisten eläinten laiton lemmikkikauppa, jota on joskus vaikea erottaa laittomasta eläinten salakuljetuksesta. Lisäksi tiettyjen rotujen jalostaminen on Turusen mukaan mennyt liian pitkälle, eivätkä eläimet edes nykyisissä kerrostaloasunnoissa pysty elämään lajilleen tyypillisellä tavalla ja voimaan hyvin. Turusen ratkaisu ongelmiin on pitkällä aikavälillä kieltää lemmikit kokonaan ja palauttaa ihminen tarkkailemaan ympäröivän luonnon villejä eläimiä. Ja (ei entiseltä eläintarhan johtajalta ehkä kovin yllättäen) uudenaikaisissa eläintarhoissa säilytettäviä eläimiä.

Toki Turunen on oikeassa kaikissa perusväittämissään. Jotkin rodut on jalostettu kovin pitkälle. Jotkin lemmikit eivät saa sitä hoitoa ja huolenpitoa jonka ne tarvitsisivat voidakseen hyvin. Eläinten holtiton kerääminen luonnosta aiheuttaa ongelmia ympäristölle. Samoin kuin se, että kaupungistuneen Rekun tai Missen ekologinen tassunjälki on kohtuullisen suuri. Ja elävien eläinten salakuljetus todellakin maailmalla on valtaisa business, joka häviää korkeintaan laittomalle ase- ja naiskaupalle.

Näiden faktojen pohjalta on helppo ajatella, että koska lemmikkieläinten pitämisessä on niin paljon eläimille ja luonnolle kurjia puolia, pitäisi koko homma moraalisista syistä lopettaa. Toisaalta, kuten Turunenkin on myöntänyt, lemmikit ovat tärkeitä esimerkiksi yksinäisyyden ongelmassa. Lisäksi lemmikkibusiness tarjoaa elannon tuhansille ihmisille, ja opettavaisen harrastuksen lukemattomille aikuisille, lapsille ja nuorille. On hommassa hyviäkin puolia.

Moraaliset kysymykset ovat hankalia: täydellisen kattavaa ja oikeaa vastausta on kenenkään mahdotonta antaa. Mutta se mitä minäkin haluan jokaiselle lemmikkieläimen omistajalle suositella on lukea Turusen alkuperäinen kirja. Tai ainakin sen kunkin omaa lemmikkiään käsittelevät luvut. Opus löytyy nykyään jo kivasti monista kirjastoista.

Kirjastossa käydessään voi samalla kysäistä, löytyykö laitoksesta Herpetomania-lehteä. Uusimmassa (numero 3/2011) Suomen herpetologisen yhdistyksen jäsenlehdessä julkaistiin allekirjoittaneen kirjoitelma otsikolla "Herppiharrastaja vuonna 2077". Tuossa tekstissä otin pohjaksi Turusen teesit, mutta vein ne mielikuvituksen avulla realismin puolelle: millaista matelijoiden ja sammakkoeläinten, tai laajemmin lemmikkieläinten pitäminen ihan käytännön tasolla saattaisi olla vuonna 2077, jolloin eläimiä vielä saa pitää, mutta lemmikkien pito on voimakkaasti säänneltyä jotta eläinten hyvinvoinnille ja luonnolle aiheuttamat ongelmat on saatu minimoitua. Vaikka kirjoitelman lähtökohta on herpetologinen, ajatukset ovat yleistettävissä kaikkiin lemmikkieläimiin.

Henkilökohtaisesti pidän sääntelyä todennäköisimpänä tulevaisuuden kuvana eläinten hyvinvoinnin turvaamiselle. Totaaliset kieltolait ovat aina toimineet huonosti, ja ne aiheuttavat valtavan määrän käytännön ongelmia jotka helposti ylittävät kiellosta aiheutuvat hyödyt. Mutta siinä olen Turusen kanssa samaa mieltä, ettemme voi jatkaa nykyisellä tavalla: lemmikkimme ja ympäristömme eivät sitä tietä pitkällä aikavälillä tule kestämään. Juuri nyt kun eläinsuojelulakia ollaan uudestamassa, tällaiset pohdinnat ovat realistisempia kuin yleensä: lähivuosina asioille on oikeasti mahdollista tehdä jotain, eikä ainoastaan kiistellä niistä nettipalstoilla.

Haluan heittää teille haasteen: millä tavoin te arvon lukijat lähtisitte ratkaisemaan edellä esitettyjä, eläinten hyvinvointiin liittyviä ongelmia? Ylijalostusta, huonoa hoitoa ja salakuljetusta (siihen liittyvine huonoine eläinten kuljetus- ja säilytysoloineen). Ja jotta tehtävässä olisi vähän haastetta, en halua kuulla vastauksissa sanaa "kielto". Myöskään "valistaminen" -kommenteilla ei saa kovin paljoa pisteitä: eläinsuojelutyötä ja valistamista on tehty jo pitkälti yli sata vuotta, mutta ongelmat eivät silti ole ratkenneet. Niinpä haluaisin kuulla jotain ihan uutta ja innovatiivista!

(En toki väitä että tähän asti tehty perinteinen eläinsuojelutyö olisi olut turhaa. Ei missään tapauksessa!Mutta ihan argumentin vuoksi totean ettei se sadassa vuodessa ole pystynyt tekemään itsestään tarpeetonta, ja kaipaa siksi parantamista: jotain ihan uutta ja innovatiivista.)

2. kokous

Tänään oli Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan toinen kokous. Neuvottelukunnan jäsenet ja puheenjohtajisto kokoustivat tällä kertaa ministeriön tiloissa Mariankadulla. Esityslistalta löytyivät jälleen ministeriön terveiset neuvottelukunnalle: ajankohtainen katsaus siihen, mitä Maa- ja metsätalousministeriössä on menossa lemmikkieläimiin liittyen. Tärkein ajankohtaisuus on tässäkin blogissa käsitelty eläinsuojelulain kokonaisuudistusprojekti. Tähän mennessä ministeriö on tehnyt ja teettänyt joukon selvityksiä ja kyselyitä. Neljään eri kohderyhmille osoitettuun kyselyyn on tullut yhteensä lähes 3000 vastausta! Kun tähän vielä lisätään raporttimuotoiset selvitykset (joista ensimmäiset ovat jo luettavissa ministeriön sivuilla), on varsinaiselle lain valmisteluryhmälle koottu valtaisa alkupaketti. Näin laajan tieto- mielipide- ja näkemyspaketin pohjalta lainvalmisteluryhmällä luulisi olevan hyvät lähtökohdat entistä selvästi paremman lain valmistelulle. Lainvalmisteluryhmä on määrä nimittää alkuvuoden aikana, minkä jälkeen varsinainen lain valmistelu voi alkaa. Kevään aikana myös suurelle yleisölle on määrä julkaista lisää materiaalia alkuvalmisteluista, mm. raportti eri kyselyiden tuloksista. Eläinsuojelulain lisäksi ministeriössä ajankohtainen aihe on EU:n eläinten hyvinvointistrategia vuosille 2012-2015, jonka suomalainen versio julkaistiin tammikuussa. Strategia keskittyy lähinnä tuotantoeläimiin, lemmikkien jäädessä lähinnä maininnaksi. Ministeriön terveisten jälkeen kuulimme neuvottelukunnan jäsenen, dosentti Laura Hännisen esityksen otsikolla ”Mitä tarkoittaa eläinten hyvinvointi?” Tarkoituksena on, että neuvottelukunnan pöytäkirjat, kokouksissa nähdyt esitykset ja muu materiaali tulisi laajan yleisön saataville ministeriön nettisivujen kautta. Näin ollen toivon että myös Hännisen ehdottoman informatiivinen esitys ilmestyisi nettiin pian, eikä minun tarvitsisi sitä sen enempää koettaa referoida. Yhden asian esityksestä kuitenkin haluan poimia jo nyt esiin: vaikka suomenkielinen termi eläinten hyvinvointi sisältää alkuliitteen ”hyvin”, ei termi välttämättä tarkoita hyviä asioita: hyvinvointi kun voi olla positiivista tai negatiivista. Termi siis sisältää niin ”eläinten pahoinvoinnin”, ”eläinten hyvinvoinnin” ja kaiken siltä väliltä. Esityksen jälkeen pohdimme jälleen virallista eläinten hyvinvoinnin käsitettä. Edellisen kokouksen ja Hännisen esityksen jälkeen keskustelu löysi pian uransa, ja saimme määritettyä yhteisen mielipiteen siitä, kuinka eläinten hyvinvointi pitäisi määritellä. Sihteeri vielä hionee muodostettuja lauseita kristallisoidumpaan ulkoasuun, joten en tässä lähde toistamaan muodostettuja lauseita. Mutta ne toivottavasti löytyvät pöytäkirjasta, joka sekin toivottavasti pian julkaistaan ministeriön sivuilla. Myös esityslistan seuraava kohta oli jatkoa ensimmäisestä kokouksesta: neuvottelukunnassa esiin nostettavat asiat ja toimintamme tavoitteet kolmivuotiskaudelle. Kiinnostavien ja tärkeiden asioiden lista on pitkä, joten tämänkertainen lyhyt keskustelu ei vienyt meitä lopulliseen päätökseen. Jatkuu siis jälleen ensi kerralla! Lopuksi keskustelimme siitä mitä kaikkea neuvottelukunta tulee julkaisemaan ja näkymään julkisuudessa. Päädyimme siihen, että työn tuloksista tullaan julkaisemaan tietoja niin ministeriön sivuilla, kuin Eläinten hyvinvointikeskuksen blogin ja Facebook-seinän kautta. Ja tietenkin myös tämä blogi tarjoaa oman, vähemmän virallisen kurkistusaukkonsa neuvottelukunnan toimintaan. Kaiken kaikkiaan pidin kokousta onnistuneena ja hyvänä. Edellinen oli järjestäytymiskokous, mutta nyt pääsimme jo tehokkaammin oikean työn makuun. Ja itsellekin kokoustaminen oli helpompaa ja mukavampaa, koska kaikki ei enää ollut uutta ja ihmeellistä. Odotan jo innolla seuraavaa, maaliskuun lopulla pidettävää kokousta!