28.3.2012

Telkkarissa tapahtunutta

Eilen tiistaina tuli YLE TV1:n ohjelma Voimala, jossa keskusteltiin lemmikkien hyvinvoinnista ja asemasta nyky-yhteiskunnassa. Keskustelun käynnistäjänä toimi Seppo Turunen, jonka lemmikkivastaisesta kirjasta olen kirjoittanut tässäkin blogissa.

Korkeasaaren entisen johtajan lisäksi studiossa olivat keskustelemassa kirjailija Tiina Raevaara, tutkija Helena Telkänranta ja Animalian toiminnanjohtaja Kati Pulli. Kati on myös Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan varajäsen, eivätkä muutkaan nimet ole eläinsuojeluväelle vieraita. Suosittelen viisaiden ihmisten keskustelua kaikille aiheesta kiinnostuneille, vaikka toimittajat tekevätkin parhaansa pilatakseen järkevän keskustelun.

Ohjelma tulee uusintana lauantaina 31.3. klo 23.30 alkaen, minkä lisäksi se on kuukauden päivät katsottavissa Yle Areenasta.

22.3.2012

Kolmas kokous

Eilen ohjelmassa oli neuvottelukunnan kokous numero 3. Esityslistalla oli paljon asioita, mutta jo etukäteen oli selvää, ettemme saisi käsiteltyä tässä kokouksessa kuin yhtä asiaa. MMM on antanut Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnalle mahdollisuuden vastata osaltaan samaan sidosryhmäkyselyyn, johon moni muukin taho on eläinsuojelulain esivalmistelun aikana vastannut.

Olemme käsitelleen kysymyksiä jo ennakolta nettikeskustelupalstallamme, mutta silti monisyisistä kysymyksistä riitti keskusteltavaa koko kokouksenkin ajaksi. Itseasiassa niinkin paljon, että keskustelua pitää jatkaa vielä ensikerrallakin.

Mutta vaikka esityslistalla edettiin hitaasti, oli keskustelu mielenkiintoinen. Aiheet, kuten eläinten kloonaus, viranomaisten keinot puuttua eläinsuojeluongelmiin, sekä jalostukseen liittyvät ongelmat ovat suuria ja tärkeitä kysymyksiä. Ja koska neuvottelukunnassa on jäseniä jotka ovat näiden aiheiden asiantuntijoita ja ammattilaisia, ei keskustelun laadussa tarvinnut tinkiä. Kunhan saamme loput aiheet käsiteltyä ja oman vastauksemme sidosryhmäkyselyyn valmiiksi, uskon siitä olevan varsinaiselle lainvalmistelutiimille runsaasti hyötyä.

Tarkempaa keskustelun kulkua ja sorvattuja vastauksia en tällä lähde toistamaan. Ne löytyvät itse kunkin luettaviksi kokouksen pöytäkirjasta, kunhan pöytis ensin saadaan neuvottelukunnan viralliselle nettisivulle. Aiempia pöytäkirjoja ja muuta neuvottelukunnan kokousmateriaalia sivulle onkin jo ilmestynyt.

10.3.2012

"Kädet savessa"

Toimikunta on saanut oman sisäisen keskustelupalstansa nettiin. Niinpä pystymme keskustelemaan ja toimimaan myös kokousten välillä.

Viime aikoina olen käyttänyt paljon aikaa toimikunnan "työpöytätyön" lisäksi myös käytännön toiminnan parissa. Muutama viikko sitten julkaisimme Suomen herpetologisen yhdistyksen yhteyteen Herpille koti -ringin. Ringin tarkoituksena on löytää uusia koteja kodittomaksi jääneille sammakkoeläimille ja matelijoille. Koditon eläin voi olla hylätty, kaltoin kohdeltu, pitovaikeuksista kärsivä tai muusta syystä koditon ja/tai lopetusuhan alla oleva.

Ringin toiminta lähti vauhdikkaasti käyntiin. Ensimmäisen 10 vuorokauden aikana etsimme (ja löysimme) kodit viidelle eläimelle, mm. kolmelle Keniasta Suomeen salamatkustaneelle pienen pienelle sammakolle. Lisää näistä sammakoista, sekä HeKo-ringistä voi lukea ringin julkaisemasta lehdistötiedotteesta ja HeKon nettisivuilta.

Eilen kävimme vaimoni kanssa Mäntsälän Saaren kartanolla pitämässä Keudan eläintenhoitaja opiskelijoille aamupäivän mittaisen oppitunnin matelijoiden ja sammakoiden hoitamisesta terraariossa. Opettamista ei heti välttämättä tule ajateltua eläinten hyvinvointityönä, mutta itse näen homman olevan vahvasti sidoksissa eläinten hyvinvointiin. Nämä opiskelijat ovat tulevaisuuden eläinkauppiaita ja eläinten hoitajia mm. eläinlääkärikeskuksissa. Niinpä on ensiarvoisen tärkeää, että nämä ihmiset osaavat hoitaa kaikenlaisia eläimiä ja ennenkaikkea osaavat neuvoa asikkaitaan eläinten hoitoon liittyvissä asioissa. Oikea hoito ja tieto ovat tie eläinten hyvinvointiin: hyvin hoidetun eläimen ei tarvitse kärsiä.

Tänään puolestaan suuntasimme Turkuun, Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kevätkokoukseen. Vaikka meillä on kotona myös häkkilintuja, en kuitenkaan ole Kaijulin jäsen. Sen sijaan olin paikalla kokouksessa pitääkseni siellä lyhyen esittelevän alustuksen neuvottelukunnasta ja eläinsuojelulain uudistustyöstä. Kuluttajien, eli tavallisten lemmikkieläinharrastajien edustajana ministeriön neuvottelukunnassa koen tehtäväkseni ihan käytännössäkin toimia linkkinä harrastajien ja ministeriön välillä. Ja tästä syystä olin iloinen että minut kutsuttiin Kaijulin kokoukseen esittäytymään lintuharrastajille. Uskon että jatkossa yhteistyö lintuihmisten kanssa, ja sitä kautta heidän vaikutusmahdollisuutensa neuvottelukunnan suuntaan ovat entistä paremmat. Mikään kun ei yleensä voita kasvokkain tapaamista, ihmisiin tutustumista ja "livenä" käytyjä keskusteluja ja yhteistyötä. Ei vaikka blogit, chatit ja muut netin kommunikointivekottimet olisivat miten kehittyneitä tahansa.

Turun matkallamme oli myös toinen kohde. Pääsimme tapaamaan Turun eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopraa. Suuret kiitokset Heidille kiintoisasta keskustelusta, muffinseista ja ennen kaikkea mahdollisuudesta päästä näkemään uusi eläinhoitola omin silmin. Heidiä kuunnellessa sitä on kiitollinen että maailmassa on hänen kaltaisiaan ihmisiä: ihmisiä jotka ovat valmiit omistamaan koko elämänsä, 24/7/356, eläinten hyvinvoinnin puolesta, tiukasti "kädet savessa". Tai oikeammin, löytyöeläinten ja loukkaantuneiden luonnonvaraisten kanssa toimiessa kädet kissan, koiran ja linnun "siinä itsessään". Se ei aina ole helppoa elämää.