2.9.2013

Hevosia, linjanvetoja ja asiamies

Tänään oli neuvottelukunnan ensimmäinen kokous tällä syyskaudella. Ja myös tämän neuvottelukunnan viimeisen toimintavuoden ensimmäinen kokous. Puheenjohtaja muistutti tästä kokouksen aluksi: olemme touhunneet jo kaksi vuotta kolmivuotisesta toimikaudestamme. Reilun vuoden kuluttua puikkoihin hyppää uusi, vastaava neuvottelukunta.

Mutta on tässä vielä vuosi aikaa tehdä linjanvetoja ja kannanottoja, ja keskustella ties mistä eläinaiheisesta. Tänään kävimme keskustelua mm. ähkystä kärsivien hevosten hoidosta ja hevosten pitopaikkojen korkeudesta. Tässä jälkimmäisessä on minun nähdäkseni kyse siitä, että vuonna 2001 laadittiin asetus, jossa määrättiin hevosten tilojen koko- ja korkeusminimeistä. Asetuksen toteuttamiseen annettiin 13 vuoden siirtymäaika. Siirtymäaika, joka kohta on loppumassa. Ja nyt kun hevostilallisille on "ihan yllättäen" tullut pakko tehdä jotain, he ovat onnistuneet lobbaamaan asetukseen muutosesityksen joka tekee asetuksesta ympäripyöreämmän. Eli sellaisen josta on helpompi jättää vaaditut muutokset tekemättä.

Esimerkki ehdotuksesta: "Sisäkorkeutta mitattaessa ei mukaan luettaisi tallin katossa olevia normaaleja kantavia rakenteita, valaisimia, vesiputkia, ilmanvaihtoputkia tai muita vastaavia teknisluontoisia laitteita".

Eli siis tallin katon pitää olla kokolailla korkealla, mutta katosta saa roikkua vaikka miten alas erilaista tavaraa, johon hevonen saattaa törmäillä. Ja jotka kuluttavat pitopaikan kokonaistilavuutta ja jotka rikkovat pitopaikan avaruuden. En ole hevosihminen, mutta olen ymmärtänyt että hevonen lajina on kotoisin aroilta ja preerioilta: avarilta alueilta. Minun eläinten luontaista käyttäytymistä ajatteleva mieleni kuvittelisi että vaikka hevostalli ei tietenkään ole yhtä avara kuin preeria, olisi kuitenkin asiallista ettei sitä vähääkin avaruutta tungettaisi täyteen erilaisia "teknisluonteisia laitteita".

Okei, varmasti joku hevostallin omistaja varmaan näkee asian eri tavoin kuin minä. Ja totta on myös se mistä kokouksessa puhuttiin, että eläimen hyvinvointi ei lopulta ole kiinni siitä onko jonkin tilan korkeus 219 cm vai 221 cm, vaan pitäisi katsoa maalaisjärkeä käyttäen kokonaishyvinvointia. Mutta se mitä minä ajan takaa on se, että laissa pitäisi olla täsmällisesti sanottu mitä tarkoitetaan ja haetaan. Se että asioissa yritetään käyttää eläinten omistajien, tai edes eläinsuojeluihmisten, maalaisjärkeä ei valitettavasti enää nykyään riitä. Jokainen asiantuntija, "asiantuntijoista" puhumattakaan on todennäköisesti vähän eri mieltä siitä mikä on riittävää kokonaishyvinvointia. Ja aivan taatusti eri henkilöt eri puolilla Suomea arvioivat kokonaishyvinvoinnin vähän eri tavalla. Ja jos ongelmia tulee niinkin hyvin tunnetun eläimen kuin hevonen kohdalla, en uskalla edes ajatella millaisia jännittävyyksiä maalaisjärki tuottaisi heikommin tunnettujen lemmikkien, kuten erilaisten kalojen, lintujen ja herppien kohdalla.

Tästä syystä, vaikka se tuottaisikin toisinaan hullunkurisia tilanteita, itse pitäisi parhaana että laki olisi täsmällinen, kaikille sama ja helposti tulkittavissa. Jos jollakulla on liian pieni tai matala talli, se on sitten hänen ongelmansa. Tässä on kuitenkin ollut 13 vuotta aikaa muuttaa tilannetta. Eläimen omistaminen ei ole mikään kansalaisoikeus. Jos eläimen pitämiseen asiallisesti ja lakien mukaisesti ei ole resursseja, eläimestä pitää luopua. Ja se että hevosia on pidetty jossain tallissa jo sata vuotta ei ole peruste. Käsitys ja tietämys eläinten hyvinvoinnista ja vaatimuksista kehittyvät ja muuttuvat jatkuvasti. Eläinten pitäjien pitää muuttua mukana! Eihän sirkuksissakaan enää saa pitää norsuja tai kultakalaa laittaa "kultakalamaljaan", vaikka näin on toimittu satoja vuosia. Ei näistäkään muutoksista enää kukaan valita. Turha siis valittaa tästä hevosjutustakaan, vaan muuttua aikojen ja vaatimusten mukana!

Neuvottelukunnan enemmistö päätyi siihen, ettei myönnytyksiä kertaalleen sovitusta pitäisi tehdä. Se heikentää lain laatijan uskottavuutta, ja antaa ennakkotapauksen. Jos nyt annetaan periksi, niin mitä tapahtuukaan parin vuoden kuluttua, kun uusittu eläinsuojelulaki valmistuu? Kukaan ei noudata uusia tiukennuksia, vaan jää odottamaan siirtymäkauden loppua ja sitä että tiukennuksista luovutaan, tai ne vesitetään. Kuten nyt olisi käymässä.
Sihteeristö laatii neuvottelukunnan kannasta virallisen lausunnon, joka toivottavasti pian saadaan julkaistua neuvottelukunnan nettisivulla.

***

Tulihan se eläinsuojelulain kokonaisuudistus tälläkin kertaa puheeksi. Ja kun siitä kerran puhutaan, niin puhuttiin siitä kokouksessakin. On käynyt selväksi, että alunperin asetettu aikataulu "valmis vuoden 2014 loppuun mennessä" on liian tiukka. Varsinkin kun virkamiehet tekevät lain valmistelua muiden töidensä ohella. Projektiin tarvittaisiin kokopäivätoimisia valmistelijoita, tai runsaasti enemmän aikaa. Tällä hetkellä lakia sorvaava porukka sorvaa pykäliä 4-6. Nykylaissa on 67 pykälää, joten tekemistä piisaa vielä rajusti. Varsinkin jos ajattelee että aikaa olisi enää vain reilu vuosi...

Täytyy toivoa että lain valmisteluun saadaan lisää resursseja. Tai aikaa. Pahinta mitä voin kuvitella olisi se, että laki puskettaisiin kasaan liian nopeasti, liian pienillä resursseilla, ja siitä tulisi "susi jo syntyessään", näin eläinaiheista ilmausta käyttäen.

***

Eläinsuojeluasiamies Sari Salminen on aloittanut työssään kolmisen viikkoa sitten. Eläinsuojeluasiamies liittyy myös neuvottelukunnan kokoonpanoon ja Sari esittäytyikin tänään kokouksessa. Viran kuvaukseen kuuluu, että eläinsuojeluasiamies edistää ja parentaa eläinten hyvinvointia. Sari lupasi olla epävirkamiesmäinen virkamies ja pyrkiä helposti lähestyttävään toimintaan. Hänen tekemisiään voi seurata Twitterin kautta (#elsuAsiamies), sekä eläinsuojeluasiamiehen pitämästä blogista (joka avataan lähiaikoina). Tällä hetkellä Sarilla on menossa työsarkaan tutustuminen, eri sidosryhmien tapaaminen ja muu työhön orientoiva toiminta.

Onnittelut nimityksen johdosta, ja mahtavasti draivia eläinten asioiden ajamiseen!

1.9.2013

Takaisin sorvin ääreen

Tämä blogi on ollut hiljaa valitettavan pitkään. Aivan liian pitkään. Pahoitteluni lukijoille. En päässyt osallistumaan kaikkiin neuvottelukunnan kevätkauden kokouksiin, minkä lisäksi kärsin keväällä terveydellisistä ongelmista, mistä syystä blogikin jäi päivittämättä. Ja sitten tuli kesäkausi.

Mutta nyt on syksy virallisestikin alkanut, ja on aika palata sorvin ääreen. Neuvottelukunnan puolelta kevään viimeinen suuri juttu oli Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan määritelmä eläinten hyvinvoinnille. Sitähän on väännetty pitkälti toista vuotta, mutta keväällä se lopulta saatiin kasaan. Lopputulos löytyy osoitteesta http://www.mmm.fi/attachments/elaimet/seura-_ja_harrastuselainten_hyvinvoinnin_neuvottelukunta/6HBwc3reF/SHEHVNKn_maaritelma_elainten_hyvinvoinnille.pdf.

Alussa on hieman määritelmiä, joita seuraa "lemmikin hyvinvoinnin temppeli". Temppeli, joka seisoo kolmen peruspilarin varassa. Jos yksikin näistä pilareista poistuu tai murenee liikaa, kokonaisuus romahtaa.
 


 


 
Neuvottelukunnan syyskauden ensimmäinen kokous on huomenna maanantaina. Ohjelmassa on mm. vastavalitun eläinsuojeluasiamiehen esittäytyminen. Hänestähän tulee myös neuvottelukunnan jäsen. Odotan mielenkiinnolla Sarin tapaamista ja tavoitteistansa kuulemista ihan henkilökohtaisesti.