Lemmikkieläinten hyvinvointiblogi

"Kädet savessa"

2012-03-10T20:02:00.004+02:00

Toimikunta on saanut oman sisäisen keskustelupalstansa nettiin. Niinpä pystymme keskustelemaan ja toimimaan myös kokousten välillä.

Viime aikoina olen käyttänyt paljon aikaa toimikunnan "työpöytätyön" lisäksi myös käytännön toiminnan parissa. Muutama viikko sitten julkaisimme Suomen herpetologisen yhdistyksen yhteyteen Herpille koti -ringin. Ringin tarkoituksena on löytää uusia koteja kodittomaksi jääneille sammakkoeläimille ja matelijoille. Koditon eläin voi olla hylätty, kaltoin kohdeltu, pitovaikeuksista kärsivä tai muusta syystä koditon ja/tai lopetusuhan alla oleva.

Ringin toiminta lähti vauhdikkaasti käyntiin. Ensimmäisen 10 vuorokauden aikana etsimme (ja löysimme) kodit viidelle eläimelle, mm. kolmelle Keniasta Suomeen salamatkustaneelle pienen pienelle sammakolle. Lisää näistä sammakoista, sekä HeKo-ringistä voi lukea ringin julkaisemasta lehdistötiedotteesta ja HeKon nettisivuilta.

Eilen kävimme vaimoni kanssa Mäntsälän Saaren kartanolla pitämässä Keudan eläintenhoitaja opiskelijoille aamupäivän mittaisen oppitunnin matelijoiden ja sammakoiden hoitamisesta terraariossa. Opettamista ei heti välttämättä tule ajateltua eläinten hyvinvointityönä, mutta itse näen homman olevan vahvasti sidoksissa eläinten hyvinvointiin. Nämä opiskelijat ovat tulevaisuuden eläinkauppiaita ja eläinten hoitajia mm. eläinlääkärikeskuksissa. Niinpä on ensiarvoisen tärkeää, että nämä ihmiset osaavat hoitaa kaikenlaisia eläimiä ja ennenkaikkea osaavat neuvoa asikkaitaan eläinten hoitoon liittyvissä asioissa. Oikea hoito ja tieto ovat tie eläinten hyvinvointiin: hyvin hoidetun eläimen ei tarvitse kärsiä.

Tänään puolestaan suuntasimme Turkuun, Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kevätkokoukseen. Vaikka meillä on kotona myös häkkilintuja, en kuitenkaan ole Kaijulin jäsen. Sen sijaan olin paikalla kokouksessa pitääkseni siellä lyhyen esittelevän alustuksen neuvottelukunnasta ja eläinsuojelulain uudistustyöstä. Kuluttajien, eli tavallisten lemmikkieläinharrastajien edustajana ministeriön neuvottelukunnassa koen tehtäväkseni ihan käytännössäkin toimia linkkinä harrastajien ja ministeriön välillä. Ja tästä syystä olin iloinen että minut kutsuttiin Kaijulin kokoukseen esittäytymään lintuharrastajille. Uskon että jatkossa yhteistyö lintuihmisten kanssa, ja sitä kautta heidän vaikutusmahdollisuutensa neuvottelukunnan suuntaan ovat entistä paremmat. Mikään kun ei yleensä voita kasvokkain tapaamista, ihmisiin tutustumista ja "livenä" käytyjä keskusteluja ja yhteistyötä. Ei vaikka blogit, chatit ja muut netin kommunikointivekottimet olisivat miten kehittyneitä tahansa.

Turun matkallamme oli myös toinen kohde. Pääsimme tapaamaan Turun eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopraa. Suuret kiitokset Heidille kiintoisasta keskustelusta, muffinseista ja ennen kaikkea mahdollisuudesta päästä näkemään uusi eläinhoitola omin silmin. Heidiä kuunnellessa sitä on kiitollinen että maailmassa on hänen kaltaisiaan ihmisiä: ihmisiä jotka ovat valmiit omistamaan koko elämänsä, 24/7/356, eläinten hyvinvoinnin puolesta, tiukasti "kädet savessa". Tai oikeammin, löytyöeläinten ja loukkaantuneiden luonnonvaraisten kanssa toimiessa kädet kissan, koiran ja linnun "siinä itsessään". Se ei aina ole helppoa elämää.

Lemmikkielämää, moralismia ja haaste

2012-02-17T10:34:00.008+02:00

Viime päivinä mediassa on (jälleen) kohistu Korkeasaaren entisen johtajan Seppo Turusen kommenteista lemmikkieläinten pidosta. Koko juttuhan on lähtenyt liikkeelle Turusen "Lemmikkielämää"-kirjasta (Gaudeamus, 2011), jossa Turunen pohtii ihmisen ja lemmikkieläinten suhdetta. Pohdinnoissaan hän päätyy siihen, että lemmikkieläimet ovat ainoastaan ihmisen itsekkyyksissään pitämää yleellisyyttä. Eläimet ja luonto kärsivät lemmikkibusineksesta, ja pitkällä aikavälillä lemmikkieläimistä tulisi luopua kokonaan. Kirjasta nousi sen ilmestyessä keskustelua, joka kuitenkin unohtui nopeasti. Nyt viime päivinä Turunen on kuitenkin palannut mediaan kirjassa esittämien ajatustensa kanssa.

Turusen mukaan lemmikkieläimet ovat liiketoimintaa ja niiden pito on sekä eläinsuojelullinen että ekologinen ongelma. Lemmikkieläinalaan liittyy hänen mukaansa luonnonvaraisten eläinten laiton lemmikkikauppa, jota on joskus vaikea erottaa laittomasta eläinten salakuljetuksesta. Lisäksi tiettyjen rotujen jalostaminen on Turusen mukaan mennyt liian pitkälle, eivätkä eläimet edes nykyisissä kerrostaloasunnoissa pysty elämään lajilleen tyypillisellä tavalla ja voimaan hyvin. Turusen ratkaisu ongelmiin on pitkällä aikavälillä kieltää lemmikit kokonaan ja palauttaa ihminen tarkkailemaan ympäröivän luonnon villejä eläimiä. Ja (ei entiseltä eläintarhan johtajalta ehkä kovin yllättäen) uudenaikaisissa eläintarhoissa säilytettäviä eläimiä.

Toki Turunen on oikeassa kaikissa perusväittämissään. Jotkin rodut on jalostettu kovin pitkälle. Jotkin lemmikit eivät saa sitä hoitoa ja huolenpitoa jonka ne tarvitsisivat voidakseen hyvin. Eläinten holtiton kerääminen luonnosta aiheuttaa ongelmia ympäristölle. Samoin kuin se, että kaupungistuneen Rekun tai Missen ekologinen tassunjälki on kohtuullisen suuri. Ja elävien eläinten salakuljetus todellakin maailmalla on valtaisa business, joka häviää korkeintaan laittomalle ase- ja naiskaupalle.

Näiden faktojen pohjalta on helppo ajatella, että koska lemmikkieläinten pitämisessä on niin paljon eläimille ja luonnolle kurjia puolia, pitäisi koko homma moraalisista syistä lopettaa. Toisaalta, kuten Turunenkin on myöntänyt, lemmikit ovat tärkeitä esimerkiksi yksinäisyyden ongelmassa. Lisäksi lemmikkibusiness tarjoaa elannon tuhansille ihmisille, ja opettavaisen harrastuksen lukemattomille aikuisille, lapsille ja nuorille. On hommassa hyviäkin puolia.

Moraaliset kysymykset ovat hankalia: täydellisen kattavaa ja oikeaa vastausta on kenenkään mahdotonta antaa. Mutta se mitä minäkin haluan jokaiselle lemmikkieläimen omistajalle suositella on lukea Turusen alkuperäinen kirja. Tai ainakin sen kunkin omaa lemmikkiään käsittelevät luvut. Opus löytyy nykyään jo kivasti monista kirjastoista.

Kirjastossa käydessään voi samalla kysäistä, löytyykö laitoksesta Herpetomania-lehteä. Uusimmassa (numero 3/2011) Suomen herpetologisen yhdistyksen jäsenlehdessä julkaistiin allekirjoittaneen kirjoitelma otsikolla "Herppiharrastaja vuonna 2077". Tuossa tekstissä otin pohjaksi Turusen teesit, mutta vein ne mielikuvituksen avulla realismin puolelle: millaista matelijoiden ja sammakkoeläinten, tai laajemmin lemmikkieläinten pitäminen ihan käytännön tasolla saattaisi olla vuonna 2077, jolloin eläimiä vielä saa pitää, mutta lemmikkien pito on voimakkaasti säänneltyä jotta eläinten hyvinvoinnille ja luonnolle aiheuttamat ongelmat on saatu minimoitua. Vaikka kirjoitelman lähtökohta on herpetologinen, ajatukset ovat yleistettävissä kaikkiin lemmikkieläimiin.

Henkilökohtaisesti pidän sääntelyä todennäköisimpänä tulevaisuuden kuvana eläinten hyvinvoinnin turvaamiselle. Totaaliset kieltolait ovat aina toimineet huonosti, ja ne aiheuttavat valtavan määrän käytännön ongelmia jotka helposti ylittävät kiellosta aiheutuvat hyödyt. Mutta siinä olen Turusen kanssa samaa mieltä, ettemme voi jatkaa nykyisellä tavalla: lemmikkimme ja ympäristömme eivät sitä tietä pitkällä aikavälillä tule kestämään. Juuri nyt kun eläinsuojelulakia ollaan uudestamassa, tällaiset pohdinnat ovat realistisempia kuin yleensä: lähivuosina asioille on oikeasti mahdollista tehdä jotain, eikä ainoastaan kiistellä niistä nettipalstoilla.

Haluan heittää teille haasteen: millä tavoin te arvon lukijat lähtisitte ratkaisemaan edellä esitettyjä, eläinten hyvinvointiin liittyviä ongelmia? Ylijalostusta, huonoa hoitoa ja salakuljetusta (siihen liittyvine huonoine eläinten kuljetus- ja säilytysoloineen). Ja jotta tehtävässä olisi vähän haastetta, en halua kuulla vastauksissa sanaa "kielto". Myöskään "valistaminen" -kommenteilla ei saa kovin paljoa pisteitä: eläinsuojelutyötä ja valistamista on tehty jo pitkälti yli sata vuotta, mutta ongelmat eivät silti ole ratkenneet. Niinpä haluaisin kuulla jotain ihan uutta ja innovatiivista!

(En toki väitä että tähän asti tehty perinteinen eläinsuojelutyö olisi olut turhaa. Ei missään tapauksessa!Mutta ihan argumentin vuoksi totean ettei se sadassa vuodessa ole pystynyt tekemään itsestään tarpeetonta, ja kaipaa siksi parantamista: jotain ihan uutta ja innovatiivista.)

2. kokous

2012-02-07T20:53:00.003+02:00

Tänään oli Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan toinen kokous. Neuvottelukunnan jäsenet ja puheenjohtajisto kokoustivat tällä kertaa ministeriön tiloissa Mariankadulla. Esityslistalta löytyivät jälleen ministeriön terveiset neuvottelukunnalle: ajankohtainen katsaus siihen, mitä Maa- ja metsätalousministeriössä on menossa lemmikkieläimiin liittyen. Tärkein ajankohtaisuus on tässäkin blogissa käsitelty eläinsuojelulain kokonaisuudistusprojekti. Tähän mennessä ministeriö on tehnyt ja teettänyt joukon selvityksiä ja kyselyitä. Neljään eri kohderyhmille osoitettuun kyselyyn on tullut yhteensä lähes 3000 vastausta! Kun tähän vielä lisätään raporttimuotoiset selvitykset (joista ensimmäiset ovat jo luettavissa ministeriön sivuilla), on varsinaiselle lain valmisteluryhmälle koottu valtaisa alkupaketti. Näin laajan tieto- mielipide- ja näkemyspaketin pohjalta lainvalmisteluryhmällä luulisi olevan hyvät lähtökohdat entistä selvästi paremman lain valmistelulle. Lainvalmisteluryhmä on määrä nimittää alkuvuoden aikana, minkä jälkeen varsinainen lain valmistelu voi alkaa. Kevään aikana myös suurelle yleisölle on määrä julkaista lisää materiaalia alkuvalmisteluista, mm. raportti eri kyselyiden tuloksista. Eläinsuojelulain lisäksi ministeriössä ajankohtainen aihe on EU:n eläinten hyvinvointistrategia vuosille 2012-2015, jonka suomalainen versio julkaistiin tammikuussa. Strategia keskittyy lähinnä tuotantoeläimiin, lemmikkien jäädessä lähinnä maininnaksi. Ministeriön terveisten jälkeen kuulimme neuvottelukunnan jäsenen, dosentti Laura Hännisen esityksen otsikolla ”Mitä tarkoittaa eläinten hyvinvointi?” Tarkoituksena on, että neuvottelukunnan pöytäkirjat, kokouksissa nähdyt esitykset ja muu materiaali tulisi laajan yleisön saataville ministeriön nettisivujen kautta. Näin ollen toivon että myös Hännisen ehdottoman informatiivinen esitys ilmestyisi nettiin pian, eikä minun tarvitsisi sitä sen enempää koettaa referoida. Yhden asian esityksestä kuitenkin haluan poimia jo nyt esiin: vaikka suomenkielinen termi eläinten hyvinvointi sisältää alkuliitteen ”hyvin”, ei termi välttämättä tarkoita hyviä asioita: hyvinvointi kun voi olla positiivista tai negatiivista. Termi siis sisältää niin ”eläinten pahoinvoinnin”, ”eläinten hyvinvoinnin” ja kaiken siltä väliltä. Esityksen jälkeen pohdimme jälleen virallista eläinten hyvinvoinnin käsitettä. Edellisen kokouksen ja Hännisen esityksen jälkeen keskustelu löysi pian uransa, ja saimme määritettyä yhteisen mielipiteen siitä, kuinka eläinten hyvinvointi pitäisi määritellä. Sihteeri vielä hionee muodostettuja lauseita kristallisoidumpaan ulkoasuun, joten en tässä lähde toistamaan muodostettuja lauseita. Mutta ne toivottavasti löytyvät pöytäkirjasta, joka sekin toivottavasti pian julkaistaan ministeriön sivuilla. Myös esityslistan seuraava kohta oli jatkoa ensimmäisestä kokouksesta: neuvottelukunnassa esiin nostettavat asiat ja toimintamme tavoitteet kolmivuotiskaudelle. Kiinnostavien ja tärkeiden asioiden lista on pitkä, joten tämänkertainen lyhyt keskustelu ei vienyt meitä lopulliseen päätökseen. Jatkuu siis jälleen ensi kerralla! Lopuksi keskustelimme siitä mitä kaikkea neuvottelukunta tulee julkaisemaan ja näkymään julkisuudessa. Päädyimme siihen, että työn tuloksista tullaan julkaisemaan tietoja niin ministeriön sivuilla, kuin Eläinten hyvinvointikeskuksen blogin ja Facebook-seinän kautta. Ja tietenkin myös tämä blogi tarjoaa oman, vähemmän virallisen kurkistusaukkonsa neuvottelukunnan toimintaan. Kaiken kaikkiaan pidin kokousta onnistuneena ja hyvänä. Edellinen oli järjestäytymiskokous, mutta nyt pääsimme jo tehokkaammin oikean työn makuun. Ja itsellekin kokoustaminen oli helpompaa ja mukavampaa, koska kaikki ei enää ollut uutta ja ihmeellistä. Odotan jo innolla seuraavaa, maaliskuun lopulla pidettävää kokousta!

Kansalaiskysely alkaa

2012-01-13T10:13:00.002+02:00

Sidosryhmäkysely alkaa olla vastailtu, ja nyt tulee kansalaisten vuoro. MMM on tiedottanut, että kansalaiskysely eläinsuojelulain uudistustarpeesta avataan maanantaina 16.1.

Kyselyn kysymykset on jo julkaistu, ja ne löytyvät osoitteesta http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/tiedotteet/120112_elainsuojelulaki.html. Samasta paikasta löytyvät myös vastaamisohjeet.

Koska tässä on nyt viikonloppu aikaa pohtia omia vastauksiaan ennen kuin varsinainen vastauspalvelu avataan, on itse kullakin aikaa myös tutustua hankkeen taustoihin ja ministeriön tähän mennessä tekemiin muihin selvityksiin. Ne löytyvät osoitteen http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/elaimet/elainsuojelulaki.html takaa.

Aivan erityisesti suosittelen tutustumaan sivun oikean laidan "Eläinten aseman muuttuminen" -linkin takaa löytyvään dokumenttiin. Dokkarissa on paljon tavaraa, mutta kaivakaa sieltä käsiinne lemmikkejä koskevat kohdat. Paprun lukeminen antaa hyvää taustatietoa siihen, mistä eläinsuojelulain kokonaisuudistuksessa on kyse, ja miten tähän kaikkeen on päädytty.

Lopuksi haluan toivottaa kaikille onnekasta perjantai 13. päivää :)

Sidosryhmäkysely ulkona

2011-12-27T12:56:00.001+02:00

Aiemmassa postauksessa (30.11.) mainitsin, että Eläinsuojelulain kokonaisuudistus on vielä alkuvaiheissaan. Valmistelu ennen varsinaisen uudistushankkeen perustamista on kuitenkin jo käynnissä. Tässä joulun tietämillä Maa- ja metsätalousministeriö on lähettänyt maailmalle sidosryhmäkyselyn, jonka tarkoituksena on kartoittaa eri tahojen näkemyksiä voimassa olevan eläinsuojelulain uudistamistarpeista. Kysely on lähetetty lukuisille tahoille, ja mukana jakelussa on myös eri lemmikkialojen liittoja, sekä joitakin yksittäisiä lemmikkiyhdistyksiä eläinryhmistä joilla omaa liittoa ei ole.

Tämä kysely on suunnattu nimenomaan yhdistyksille ja muille mukaan kutsutuille organisaatioille. Kansalaisille, eli siis yksittäisille asiasta kiinnostuneille henkilöille, suunnattu kysely on suunniteltu toteutettavaksi tulevan kevään aikana. Mutta tämä ei estä yksilöäkin vaikuttamasta jo nyt!

Tiedän että tätä blogia lukee muutamien lemmikkiyhdistysten aktiiveja, ja varmasti suuri joukko eri yhdistysten jäseniä. Jos (ja toivottavasti kun) yhdistyksenne kuuluu liittoon, ottakaa yhdistyksenä yhteyttä omaan liittoonne ja varmistakaa että liitto vastaa ministeriön kyselyyn oman eläinlajinne/eläinryhmänne puolesta. Näin varmistatte että Eläinsuojelulain uudistustyössä on varmasti alusta lähtien mukana kaikkien lemmikkieläinryhmien, myös teidän liittonne/yhdistyksenne edustaman, näkökulma.

Ministeriön kuvaus kokouksesta

2011-12-03T19:04:00.003+02:00

Eläinten hyvinvointikeskuksen sivuilla on julkaistu virallinen kuvaus viime viikon kokouksesta ja siinä käsitellyistä asioista. Suosittelen lukaisemaan senkin lävitse.

Ensimmäinen kokous

2011-11-30T11:05:00.002+02:00

Tuotantoeläinten hyvinvoinnin toimikunta asetettiin keväällä 2009. Sen esimerkkiä seuraten heräsi ajatus myös Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnasta. Eilen, pari vuotta myöhemmin tuo jälkimmäinen neuvottelukunta nyt sitten kokoontui ensimmäistä kertaa. Aloituskokouksessa olivat paikalla niin varsinaiset- kuin varajäsenetkin, joten osanottajia ministeriön neuvotteluhuone Savotassa oli kolmatta kymmentä.

Aloituskokous alkoi puheenjohtajan avaussanoilla ja esittäytymiskierroksella. Alkumuodollisuuksien jälkeen ministeriön edustaja kertoili ajankohtaisista eläinsuojeluasioista ministeriön näkökulmasta. Oli mielenkiintoista kuulla, että vastaavia eläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntia on perustettu muissakin maissa paikallisten ministeriöiden yhteyteen. Eläinten hyvinvointi siis puhuttaa muuallakin kuin Suomessa.

Ministeriön asioista suurimpana esille luonnollisesti nousi Eläinsuojelulain kokonaisuudistus, joka on vielä alkuvaiheissaan. Eduskunnan on määrä saada uusittu laki käsiteltäväkseen vuonna 2015. Sitä ennen työtä on vielä paljon jäljellä, ja neuvottelukuntakin varmasti pääsee asiaan perehtymään, toivottavasti moneen kertaan! Myös EU-tasolla tapahtuu: ylikansallisella tasolla on valmisteilla "Eläinten suojelun ja hyvinvoinnin strategia vuosille 2011-2015". Jään odottamaan mielenkiinnolla millaisen strategian EU onnistuu laatimaan, ja erityisesti miten se huomioi seura- ja harrastuseläimet. Tällä hetkellähän koko EU:n kattavaa, yhtenäistä säännöstöä tai ohjeistoa ei juuri ole olemassa.

Ministeriön terveisten jälkeen pääsimme keskustelemaan ensimmäisestä varsinaisesta asiasta: siitä miten "eläinten hyvinvointi" tulisi määritellä. Keskustelun tuoksinassa kuultiin monenlaisia mielipiteitä ja ajatuksia, mikä on ymmärrettävää (ja mielestäni myös toivottavaa), kun ottaa huomioon sen, miten monenlaisia eläinihmisiä neuvottelukunnassa on mukana. Pitkän ajatusten vaihdon lopuksi puheenjohtaja totesi ajan keskustelulle tältä osin loppuvan kesken, joten teemasta tullaan jatkamaan seuraavassakin kokouksessa. Saimme kuitenkin aikaan mielenkiintoisen keskustelun, jonka herättämien ajatusten pohjalta määritelmän sorvaaminen seuraavassa kokouksessa lähtee varmasti hedelmällisesti käyntiin.

Luonnollisesti näin monisyisen asian kuin "eläinten hyvinvointi" määritteleminen on äärimmäisen haastava tehtävä. Emme me neuvottelukunnassa varmastikaan pysty muodostamaan "lopullista totuutta" aiheesta koskaan. Mutta jos pystymme luomaan jonkinlaisen määritelmän oman toimintamme ohjaamiseksi, ja ministeriölle tiedoksi, uskaltaisin pitää jo sitä hyvänä saavutuksena.

Toinen asia jonka käsittelyä jatkamme seuraavalla kerralla on neuvottelukuntamme "keihäänkärki": se mitkä ovat ne asiat joihin erityisesti toivomme pysyvämme tulevan kolmivuotiskauden aikana vaikuttamaan. Keräsimme kokouksessa nopeasti kasaan listan erilaisia, eri henkilöiden mielestä tärkeitä asioita. Niiden joukosta ensi kerralla pitää löytää ne "kaikista tärkeimmät". Tärkeimpien valinta ei tietenkään saa vaikuttaa niin, että muut asiat jäisivät huomioimatta. Mutta jokaisella toiminnalla tulee olla suunnitelma, ja "keihäänkärkien" määritteleminen heti alusta alkaen on osa neuvottelukunnan toiminnan suunnittelua.

En lähde listaamaan asioita joita kokouksessa ehdotettiin tärkeiksi teemoiksi. Kerroin ainoastaan että ne vaihtelivat eläinten lääkinnästä kokonaiseen "kissalakiin". Sen sijaan heitän kysymyksen ilmaan teille, arvoisat lukijat. Neuvottelukuntamme yleisiin tehtäviin on kirjattu "tehdä ehdotuksia eläinten pitkäjänteisen hyvinvoinnin kehittämiseksi sekä antaa lausuntoja merkittävistä seura- ja harrastuseläinten hyvinvointia koskevista hankkeista ja esityksistä". Mutta minkä asioiden Sinä näkisit olevan sellaisia asioita, ehdotuksia, hankkeita ja esityksiä joihin tällä asiantuntijakonklaavilla sinun mielestäsi pitäisi lähivuosina ottaa kantaa? Kokouksessa kerättyä lista ei varmasti ole täydellinen, ja koska asian käsittely jatkuu vielä ensi kerrallakin, on "keihäänkärkisuunnitelmaan" vielä mahdollisuus vaikuttaa. Eli kerro Sinä kommenteissa oma näkemyksesi, niin minä vien sanomaa eteenpäin neuvottelukunnalle!

Kaiken kaikkiaan aloituskokous oli, kuten arvata saattoi, aloituskokous. Se nosti esiin enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Mutta minulle kokous kuitenkin antoi selkeän käsityksen siitä miten hyvän, asiantuntevan ja ennen kaikkea monipuolisen porukan ministeriö on saanut kasattua Seura- ja harrastuseläinten neuvottelukuntaan. Minulla on hyvä tunne siitä, että tällä jengillä lemmikki- ja harraste-eläinten asiaan todella voidaan vaikuttaa. Olen positiivinen. Seuraava kokouksemme pidetään helmikuussa, ja sen jälkeen kevätkaudelle suunniteltiin kaksi muutakin kokousta. Mutta työ jatkuu kokousten välilläkin. Valmisteluna, asioihin syventymisenä, ja minun osaltani myös tämän blogin puitteissa!

P.S. Aloituskokouksessa päätettiin, että neuvottelukunnan viralliset tuotokset julkaistaan ministeriön nettisivuilla ja niitä puffataan myös Eläinten hyvinvointikeskuksen Facebook-seinällä. Kunhan virallisia asiakirjoja saadaan julki, ilmoittelen julkaisuista myös täällä blogissa.

Tervetuloa blogin lukijaksi!

2011-11-26T16:20:00.000+02:00

Olen tämän blogin pitäjä, Joonas Gustafsson. Eläinharrastaja Järvenpäästä.

Olen ollut kiinnostunut eläimistä ja liikkunut luonnossa koko ikäni. Perheemme ensimmäinen lemmikkieläin, kääpiökani Nuppu, hankittiin minun ollessani viiden vanha. Siitä lähtien lemmikki- ja harraste-eläimet ovat kuuluneet elämääni. Tällä hetkellä kotonamme yksi huone on omistettu eläinhuoneeksi, jossa asustaa erilaisia terraarioeläimiä salamantereista kilpikonniin sekä muita otuksia harlekiinipeipoista sinirapuihin. Lisäksi asunnossamme juoksentelee kolme kissaa. Yhteensä "laumaamme" kuuluu toistasataa eläinyksilöä.

Olen Suomen herpetologisen yhdistyksen aktiivijäsen ja Herpetomania-lehden toimittaja. Terraarioeläimet, erityisesti sammakkoeläimet ovat kaikista ominta alaani. Niiden parissa ylläpidän yhdessä vaimoni kanssa Sammakkolampi.net -sivustoa. Kotoamme löytävät linnut ja kissat kuitenkin kertovat etten ole pelkästään terraarioeläinharrastaja. Monipuolisuuttani "eläinalalta" lisäävät myös suorittamani eläintieteen korkeakouluopinnot Helsingin yliopistolta, sekä säännöllinen luonnossa liikkuminen ornitologisten ja herpetologisten havaintojen toivossa.

Mitä pidempään olen eläinten kanssa touhunnut, sitä tärkeämmäksi niihin liittyvä eläinsuojelutyö on noussut. Tällä saralla olenkin päässyt tekemään yhteistyötä niin paikallisten eläinsuojeluyhdistysten, kuin myös Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton (SEY) kanssa. Olen mm. luennoinut SEY:n eläinsuojelukursseilla, ja toiminut terraarioeläinasiantuntijana SEY:n Eettisen eläinkaupan serfifikaattiprojektissa.

Syksyllä 2011 minun valittiin SEY:n esityksestä kuluttajien edustajaksi Maa- ja metsätalousministeriön yhteyteen perustettuun Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntaan.

Tässä blogissa tarkoitukseni on seurata nimenomaan tuon neuvottelukunnan työtä. Koska olen mukana nimenomaan kuluttajien (eli toisin sanoen eläimiä harrastavien ihmisten) edustajana, näen tehtäväkseni todella edustaa kaikkia asiasta kiinnostuneita eläinihmisiä. Näin ollen haluan tässä blogissa kertoa mitä neuvottelukunnassa tapahtuu, ja samalla antaa kaikille lukijoille mahdollisuuden kommenttien avulla kommentoida ja vaikuttaa työhöni neuvottelukunnassa. Blogikommenttien lisäksi otan mielelläni vastaan aiheeseen liittyvää sähköpostia osoitteessa joonas@sammakkolampi.net.

Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan lisäksi tulen varmasti kommentoimaan tässä blogissa myös muita samaan aihepiiriin liittyviä asioita ja kysymyksiä. Mutta vain aika näyttää mihin suuntaan blogi tulee kehittymään. Loppuen lopuksi teemme tämän blogin yhdessä: minä kirjoittajan, te lukijoina ja kommentoijina.

Tervetuloa mukaan!