Masentava kokous

Tänään oli neuvottelukunnan vuoden viimeinen kokous. Ja myös kautta aikain masentavin sellainen. Mutta ei siksi että kokous olisi ollut huono, vaan siksi että kokouksessa käsitellyt aiheet nyt eivät vain olleet maailman iloisimmasta päästä. Kuulimme alustukset aiheista pentutehtailu ja eläinten salakuljetus, sekä Eläinten lopettaminen. Molemmat aiheet nostattivat runsaasti keskustelua, ajatuksia ja kysymyksiä.

Molemmat aiheet ovat ajankohtaisia: ensin mainittu pian alkavan tiedotuskampanjan ansiosta, jälkimmäinen siksi että eläinsuojeluasetuksen eläinten lopettamista käsittelevää kohtaa on mahdollisuus muuttaa (mikäli muuttamiselle tarvetta ilmenee) jo ennen eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen valmistumista. Kuulemme molemista asioista varmasti lisää lähiviikkojen aikana.

Viimeisenä aiheena keskustelimme jälleen siitä mitä eläinten hyvinvointi on: aihe jota on käsitelty liki joka kokouksessa läpi vuoden. Neuvottelukunnan määritelmä alkaa vähitellen hahmottua, mutta monia asioita pitää vielä käydä läpi ennenkuin kaikkia miellyttävä lopputulos saadaan muotoiltua.

Tänään keskustelun avainkysymys oli siinä, voiko eläimellä olla oikeuksia. Ei ole puhe äänioikeudesta ja muista ihmisoikeuksien kaltaisista asioista, vaan esimerkiksi oikeudesta saada sopivaa ruokaa, oikeudesta tarvittaessa saada eläinlääketieteellistä hoitoa tai oikeudesta saada lajitoveriensa seuraa (koskien tietenkin vain lauma-, parvi- ja muita vastaavia eläimiä).

Kaikki eläinihmiset varmasti ovat sitä meiltä että eläimen tulee saada tarvittava määrä monipuolista ruokaa, aktiviteettejä ja vaikkapa turkin hoitoa. Mitä mieltä te, arvoisat blogin lukijat olette: voidaanko sanoa että eläimellä on oikeus monipuoliseen ja maistuvaan ruokaan, aktivointiin ja grooming-sessioihin. Eihän laitoksessa elävä vanhuskaan välttämättä saa näitä kaikkia asioita! Onko oikeus siis liian voimakas sana? Pitäisikö asia muotoilla toisin: sanoa vaikkapa että eläimellä on oltava vapaus nälästä ja tylsyydestä (joka johtaa sijastoimintoihin) ja vapaus turkin takkuisuudesta / hilseestä / iho-ongelmista? Vai onko kaikki tämä Sinun mielestäsi vain turhanpäivästä sanoilla leikittelyä ja knoppailua?

Eettistä eläinkauppaa

SEY:n masinoimaa Eettisen eläinkaupan sertifikaattiprojektia on työstetty vuosien ajan. Itsekin olen kirjoitellut sammakkoeläimiin liittyviä ohjeita ja pohtinut matelijaohjeiden yksityiskohtia. Työtä ovat tehneet muutamat palkatut ja kymmenet vapaaehtoiset satojen tai tuhansien tuntien ajan. Mutta nyt viime tiistaina kaikki tuo työ sai palkintonsa, kun projekti esiteltiin suurelle yleisölle, ja ensimmäiset pilottivaiheen liikkeet saivat sertifikaattinsa.

En ala tässä sen syvällisemmin selvittämään sen tarkemmin mistä on kyse; sen itse kukin voi käydä lukemassa sertin omilta sivuilta osoitteesta www.eesp.fi. Lyhyesti sanoen kyse on siitä, että eläinkauppias voi hakea ulkopuolisen asiantuntijaelimen myöntämää sertifikaattia, joka osoittaa että eläinkauppias tekee myymiensä eläinten eteen enemmän kuin vain sen mitä laki vaatii, että kauppias todella ajattelee myymiään eläimiä eikä ainoastaan rahaa.

Sertifikaatin julkistustilaisuus pidettiin Espoossa kauppakeskus Sellon lavalla (yksi sertifikaatin ensivaiheessa saaneista liikkeistä oli kauppakeskuksessa toimiva Faunatar-myymälä). Tässä seuraavassa muutamia kuvaterveisiä tuosta tapahtumasta.

Vasemmalta: Tilaisuuden juontanut Marko Björs, SEY:n toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö, MMM:n ylitarkastaja Tiina Pullola, sertiprojektin vetäjä Paula Hirsjärvi, projektin sihteeri Liisa Sarakontu, sekä projektissa toisena kauppiaana eläinkauppiaita edustanut Johanna Valo.

Sertifikaatin pilottivaiheessa saaneet ja tilaisuudesta noutaneet kauppiaat vasemmalta lukien: Faunatar Entresse (Espoo), Keskustan eläinkauppa (Helsinki), Faunatar Sello (Espoo) 4Pets Malmi (Helsinki), sekä Faunatar Keljo (Jyväskylä).

Sertifikaatti, ja sen saantia osoittavat tarrat jotka kauppias on oikeutettu liimaamaan näkyville liikkeeseensä.

Syys ja töiden alku ovat koittaneet

Kesä ja neuvottelukunnan kesätauko on ohi. Itseasiassa se loppui jo reilu kuukausi sitten, mutta henkilökohtaisen matkan takia en valitettavasti päässyt syyskuun kokoukseen.

Sen sijaan lokakuun kokouksessa, joka pidettiin viime perjantaina olin vahvasti paikalla. Pelkän paikalla olon lisäksi nimittäin pidin kokouksessa alustuksen otsikolla Mistä terraarioeläimet tulevat Suomeen? Kansainvälisestä eläinbusineksesta, eläinsuojelun näkökulmasta. Nimensä mukaisesti esityksessä käytiin läpi Suomessa terraariossa pidettävien matelijoiden, sammakkoeläinten ja selkärangattomin alkuperää. Sekä alkuperästä johtuvia eläinsuojelullisia ongelmia näiden eläinten osalta. Esitykseen voi tutustua osoitteessa sammakkolampi.net/esitys/luonnon-herppien-keraaminen-SHEHVNK.pdf.

Esitys nostatti neuvottelukunnassa paljon kysymyksiä ja keskustelua. Pyrin vastailemaan niihin parhaani mukaan, ja antamaan tilanteesta niin todellisuutta vastaavan kuvan kuin vain pystyn. Nämä eläimet ja niihin liittyvät asiat ovat monille vieraita, joten on tärkeää että saatavilla on oikeaa, faktoihin perustuvaa tietoa.

Kokous oli muutenkin hyvin eksoottiseläinpainotteinen, sillä toisena alustuksena Tiina Pullola kertoi kuulumisia kuun alussa Brysselissä pidetystä “Import & keeping of exotic animals in Europe” konferenssista. Tilaisuudessa eurooppalaiset eläinlääkärit olivat pohtineet eksoottisten eläinten pitoa monesta näkökulmasta. Aiheesta kiinnostuneet voivat tutustua konferenssiesityksiin osoitteessa http://www.fve.org/news/presentations.php.

Viimeisenä suurempana aiheena pohdimme jälleen sitä miten lemmikkieläinten hyvinvointi tulisi määritellä. Tämä keskustelu on kohta jatkunut vuoden, ja jatkuu edelleen, sillä tehtävä ei ole yksinkertainen. Toivottavasti jo muutaman kokouksen jälkeen voisin kertoa että lopputulos on saavutettu.

***

Neuvottelukunnan ulkopuolella eläinsuojelulain kokonaisuudistus on lähtenyt käyntiin. Aloitusseminaari pidettiin alkusyksystä, ja ensimmäiset lainvalmistelutoimikunnan ja ohjausryhmän kokoukset pidetään marraskuussa. Odotan mielenkiinnolla uutisia erityisesti ohjausryhmän kokouksista: millaisin linjanvedoin uutta lakia aletaan maahamme sorvata.

Ensimmäinen kannanotto

Viime viikolla neuvottelukunta piti kevätkauden viimeisen kokouksensa. Saimme lopultakin valmiiksi eläinsuojelulain uudistukseen liittyvät vastauksemme ministeriölle. Lisäksi ehdimme käsitellä pitkästä aikaa muitakin asioita.

Vähän aikaa sitten valmistuneessa kansallisessa vieraslajistrategiassa kissa (tai sen villiintyneet kannat) on määritelty haitalliseksi vieraslajiksi. Tämä määrittely on poikkeus muuhun vieraslajistrategiassa käytettyyn linjaukseen vieraslajin maahamme tulon ajankohdasta: kissa on ollut maassamme jo niin pitkään, ettei sitä pitäisi laskea vieraslajiksi. Lisäksi kissan asettaminen haitalliseksi tekee hallaa kissan yleiselle arvostukselle. Näistä syistä Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta laati lyhyen kannanoton vieraslajistrategiatyöryhmälle, ja julkisuuteen toimitettavaksi. Kannanoton täydellisenä voi käydä lukemassa täältä.

Toinen käsittelemämme asia koski koe-eläinlakia. Nykyisen käytännön mukaan myös yksityisten henkilöiden omistamat koirat tai muut seura- ja harrastuseläimet merkitään koe-eläinrekisteriin, jos ne osallistuvat esimerkiksi geenitutkimuksiin. Tutkimuksessa eläimeltä otetaan verinäyte (neulanpisto), joka määrittää toimenpiteen eläinkokeeksi. Neuvottelukunnassa keskusteltiin tämän käytännön järjevyydestä, ja päädyttiin lausontoon, jonka mukaan näihin pieniin, lyhytkestoisiin ja omistajan aloitteesta lähteviin testeihin osallistuvia eläimiä ei pitäisi rekisteröidä koe-eläimiksi.

Kevätkausi on mennyt pitkälti lakiuudistukseen liittyvien kysymysten parissa. Syksillä lakiuudistuksen parissa jatkaa erityinen lainvalmistelutyöryhmä, johon puheenjohtajamme Risto Rydman myös osallistuu neuvottelukunnan edustajana. Koska lakiuudistus alkaa näitä osin olla pois neuvottelukunnan työjärjestyksestä, päästään syksyllä käsittelemään uusia teemoja: kissoja, akvaarioita, harraste-eläinten pyydystämistä luonnosta,... Aiheita on enemmän kuin tarpeeksi!

Kokous ja luentoja

Viimeisen viikon aikana on tapahtunut paljon.

Keskiviikkona oli jälleen neuvottelukunnan kokous. Lähes koko kolmituntinen kului eläinsuojelulain uudistukseen liittyvän kyselyn pohdiskelussa. Vaikka kysymys pohjimmiltaan olisi kahden vaihtoehdon kyllä tai ei, neuvottelukunnasta tuntui lähes aina löytyvän vähintään myös kolmas, usein myös neljäs ja viideskin vaihtoehto. Mutta keskustelulla kaikkiin kysymyksiin lopulta löydettiin muotoilu, joka tyydytti kaikkia. Kesäkuussa palaamme vielä viimeisen kerran lakiuudistuskyselyn pariin, minkä jälkeen saamme toivottavasti vastauksemme MMMM:lle, jossa varsinainen lain valmistelutyö alkaa syksyllä. Syyskaudella neuvottelukuntakin pääsee useamman kokouksen täyttäneestä lakivalmistelusta muidenkin aiheiden kimppuun. Mutta eläinsuojelulain uudistus lienee toimikautemme tärkein yksittäinen asia, joten kyllä siihen on hyvä panoksia upottaakin.

Neuvottelukunnan lisäksi viimeisen viikon aikana olemme vaimoni kanssa kiertäneet puhumassa herppi- ja eläinsuojeluaiheista Hyrian ammattikoululla, Helsingin akvaarioseuran kerhoillassa, sekä Lahden pääpoliisiasemalla, missä kuuntelijoina oli joukko paikallisten eläinsuojeluyhdistysten ihmisiä, sekä muutama eläinsuojelutyötä tekevä poliisi. Pidän esitysten pitämisestä, ja jokainen tapahtuma on ollut mielestäni onnistunut, mutta kyllä kolme luentoa viikossa on jo aika kova tahti. Mutta kivaa on ollut. Kiitokset kaikille yleisöissä olleille, sekä tapahtumia järjestelleille!

Perjantaina Eläinten hyvinvointikeskus julkaisi Kansallisen eläinten hyvinvointiraportin. Raportti kattaa kaikki eläimet, ja tuotantoeläinpuoli luonnollisesti saa suuren osan. Mutta mukana on asiaa myös lemmikkieläimistä, minkä lisäksi alkun "teoriaosuus" eläinten hyvinvoinnin määrittelemisestä, sen arvioinnista ja muusta aiheeseen liittyvästä on hyvä paketti kenelle tahansa aihepiiristä kiinnostuneelle.

Onnea Heidi!

Puolisentoista kuukautta sitten kirjoitin tässä blogissa Turun kaupungin eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Koprasta ja hänen tekemästään rankastakin työstä. Tänään puolestaan julkaistiin PetExpo 2012-messuilla tämän vuoden Myötäkarvaan-palkinnon voittaja: Heidi Leyser-Kopra!

Myötäkarvaan-palkinto on Suomen Messusäätiön vuosittain myöntämä tunnustuspalkinto. Sen saa henkilö, yritys, yhteisö tai hanke, joka on konkreettisesti parantanut lemmikkien elämää ja hyvinvointia.

Sattumalta tiedän että kaksi edustamaani tahoa, sekä Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta, että HeKo-rinki olivat myös ehdolla tänä vuonna palkinnon saajaksi. Mutta koska Myötäkarvaan-palkinto myönnetään tehdystä työstä, ei tulevaisuuden potentiaalista, Heidille annettu palkinto meni ehdottomasti oikeaan osoitteeseen.

Valtaisan suuret onnittelut Heidi!

"Jokainen häkki on liian pieni"

Pari viikkoa sitten sain Suomen herpetologisen yhdistyksen tiedottajana yhdistykselle osoitetun mailin, jossa esitettiin että eläinyhdistyksemme tulisi alkaa toimia harrastamiemme eläinten pitämisen lopettamiseksi. Kirjoittajan tavoitteena olisi kaikkien lemmikkieläinten pitämisen kieltäminen sillä perusteella että useat eläimet kärsivät lemmikkeinä.

Toki olen törmännyt "eläinhihhuleihin" ennenkin ja tunnollisena tiedottajana vastasin lyhyesti viestiin. En odottanut kuulevani kirjoittajasta enää sen jälkeen. Yllätykseni olikin melkoinen, kuin kirjoittaja seuraavana päivänä vastasi, tunnusti ettei keskustelunavauksellaan pyrkinyt kommunikointiin, mutta ilmoitti olevansa valmis keskustelemaan rakentavastikin.

Vaihdoin kirjeenvaihdon yhdistykseltä itselleni (koska asia ei enää koskenut herpetologista yhdistystä vaan yleistä eläinten hyvinvointia) ja vastasin. Kirjoittaja, Beryl Furman, osoittautui eläinrakkaaksi ihmiseksi joka on 10 vuotta sitten kokenut herätyksen lemmikkien yleiseen pahoinvointiin ja siitä lähtien aktiivisesti kampanjoinut eläinten hyvinvoinnin puolesta ja lemmikkien kieltämiseksi.

Kampanjointinsa lisäksi hän on ottanut kotiinsa huonoista oloista joukon lintuja ja pari maakilpikonnaa. Kaikki Berylin eläimet saavat vapaasti liikkua hänen asunnossaan, mihin eläimille on rakennettu aktiviteetteja ympäri asuntoa. Niinpä monessa huoneiston nurkassa on oksia, peilejä ja avoimia häkkejä ja terraarioita joiden väliä eläimet saavat kulkea vapaasti. Tai viihtyä niiden välillä.

Toki moni Berylin sanomisista ensi alkuun kuulosti minusta höyrypäiseltä, ja hän kertookin usein riitautuvansa nettifoorumeilla lintu- ja kilpikonnaihmisten kanssa, jotka yleensä pitävät häntä eläimiä palvovana inhimillistäjänä. Mutta minua hänen juttunsa kiinnosti. Jatkoimme mailien vaihtoa ja keskustelimme asioista. Beryl myös kutsui minut kotiinsa jatkamaan keskustelua ja katsomaan hänen eläimiään. Tänään vierailin Kauniaisissa, missä todella oli linnuille ja kilpikonnille sisustettu asunto, johon mahtuivat myös Berylin huonekalut.

Tutustuttuani Berylin ajatuksiin olen vakuuttunut ettei hän ole eläinten palvoja. Hän näkee kilpikonnissa paljon sellaista jota nykytiede ei näe, tai jonka tiede selittää muutoin kuin eläinten tunteellisuutena. Ja ehdottomasti hän on aatteellinen aktivisti jonka usko eläinten parempaan tulevaisuuteen muistuttaa minusta enemmän uskontoa kuin positiivisintakaan tulevaisuudenkuvaa jonka minä realismin rajoissa pystyn kuvittelemaan. Mutta ei hänen kilpikonnan pitoaan voi moittia. En ole undulaattien tai kyyhkyjen asiantuntija, mutten keksinyt mitään pahaa lintujenkaan oloista. Mieleeni tulivat lähinnä eläintarhojen lintuhäkit, joissa linnuilla on runsaasti tilaa ja virikkeitä käytettävissään.

Useimmista asioista olen myös Berylin kanssa samaa mieltä: monet lemmikit eivät saa parasta mahdollista hoitoa, ja yleisestikin seura- ja harrastuseläinten pitämisessä on omat ongelmansa eläinten hyvinvoinnin kannalta. Mutta se missä eroamme Berylin kanssa on yhteisestä havainnosta johtunut toimintatapa. Beryl haluaa kieltää eläinten pidon. Minä haluan tiedotuksen, koulutuksen ja jopa lainsäädännön keinoin kertoa eläinten omistajille lemmikkiensä oikeanlaisesta hoidosta. Minkä lisäksi näen, että ihmisellä on oikeus käyttää eläimiä ravintona, hyödykkeinä ja myös lemmikkeinä.

Voi olla että tulevaisuus näyttää Berylin olleen oikeassa ja toimineen edelläkävijänä. Tai ehkä tulevaisuus näyttää minun toimintatapani toimivaksi. Tai voi olla ettei kumpikaan lähestymistapa lopulta johda toivottuun tulokseen. Eläinten kannalta olisi kuitenkin tärkeintä että ihmiset joilla on yhteinen tavoite pystyisivät toimimaan, tai ainakin keskustelemaan asioista yhdessä. Ja täten kukin omalla tavallaan ajamaan meille kaikille yhteistä lemmikkien hyvinvoinnin asiaa.

Lisää Berylistä ja hänen linnuistaan voi lukea Animalia-lehden 4/2010 sivuilta 12-13.