Helmikuun kokous osin virtuaalisena

Neuvottelukunnan edellinen kokous oli jo pari viikkoa sitten 13.2., mutta blogipäivitys on jäänyt odottelemaan. Odottelu on johtunut siitä, että yksi kokouksen tärkeimmistä asioista jäi aavistuksen kesken, ja neuvottelukunta jatkoi sen käsittelyä vielä kokoukseen jälkeen virtuaalisesti. Mutta nyt asia on valmis, ja minunkin on aika kirjoitella taas tänne blogiin. Varsinkin kun olin kipeänä vuoden ensimmäisen tammikuisen kokouksen, eikä siitä siksi tullut blogimerkintääkään.

Yllä mainitsemani kesken jäänyt asia oli jo viime vuonna alkanut lemmikkien lopettamiskysymys, johon ministeriö tarvitsi neuvottelukunnan kannan maaliskuun alkuun mennessä. Kuten jo aiemmassa viestissä kirjoitin, on Eläinsuojelulakia ja siihen liittyvää Eläinsuojeluasetusta tarve muokata eläinten lopettamista käsittelevin osin EU-direktiivin takia jo ennen parin vuoden kuluttua koittavaa kokonaisuudistusta. Joten tätä mahdollisuutta hyödyntäen ministeriö on päättänyt tarkastaa seura- ja harrastuseläinten lopettamista koskevat kohdat jo nyt. Varsinainen lakiesitys on käynyt jo lausuntokierroksellakin, mutta Eläinsuojeluasetus jossa täsmällisemmät yksityiskohdat määritellään on vielä ministeriössä valmistelun alla. Ja tämän valmistelun avuksi neuvottelukunnaltamme pyydettiin lausuntoa, jota on nyt sitten viime kuukausien aikana viilattu.

Koko lausunto tulee luettavaksi neuvottelukunnan viralliselle sivulle aikanaan, mutta ajattelin käydä tässä läpi muutamia eläinharrastajille mielestäni merkittäviä muutoksia, joita neuvottelukuntana päädyimme suosittelemaan.

Nykyisen tietämyksen valossa hiilidiokdisi, joka on yleisesti ollut käytössä lopetuskaasuna mm. jyrsijöitä kasvatettaessa ei aiheuta välitöntä tajunnan menetystä, vaan aiheuttaa tuskallisen tukehtumisen tunteen. Tästä syystä päädyimme esittämään hiilidioksidin vaihtamista kaasuihin jotka eivät tukehtumisen tunnetta aiheuta. Käytännössä harrastajakasvattajalle helpoiten saatavilla olevia tällaisistä kaasuista lienevät helium ja ilokaasu.

Nisäkkäiden nuorten poikasten lopettaminen päähän lyömällä on nykyään sallittua. Neuvottelukunta katsoi että menettely on hyväksyttävä ainoastaan niiden jyrsijöiden poikasten kohdalla jotka syntyvät kehittymättöminä. Isompien tai kehittyneempinä syntyvien lajien poikasten (mm. kissat ja marsut) lopettamisen päähän lyömällä neuvottelukunta kuitenkin otti negatiivisen kannan.

Kolmantena harrastajille selvästi näkyvänä muutoksena neuvottelukunta esittää tarkennuksia akvaariokalojen, lintujen, herppien ja selkärangattomien lopetustapoihin. Tällä hetkellä asetuksessa puhutaan ainoastaan "pienikokoisesta seura- ja harrastuseläimestä" ja niitä kaikkia koskevat samat pykälät. On kuitenkin selvää että vaikkapa tarantellan lopettaminen eroaa melkoisesti kissan, kultakalan tai undulaatin lopettamisesta. Tästä syystä neuvottelukunta laati oman eläinryhmäkohtaisen suosituksensa hyväksyttävistä lopetustavoista. Esimerkkinä esityksistä mainittakoon vaikkapa neilikkaöljyn käyttö kalojen tainnuttamisessa, mikä menetelmänä on jo ollut yleisesti käytössä harrastajien keskuudessa.

Nyt sitten mielenkiinnolla odotamme millainen asetus ministeriöstä lopulta putkahtaa ulos. Neuvottelukuntahan ainoastaan antoi oman lausuntonsa, jota ministeriö käyttänee yhtenä lähteenä varsinaista asetusta laatiessaan. Uskoisin että ministeriön laatima eläinsuojeluasetuksen muutosehdotus lähtee lausuntokierrokselle vielä tässä lähiaikoina. Sittenpähän se nähdään :)

 

Muita asioita kokouksesta:
Eläinsuojeluvaltuutetun virka etenee: työpaikkailmoitus saattaa olla tätä kirjoittaessani jo ilmestynyt, tai pian ilmestymässä. Neuvottelukunnan oma määritelmä seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnista on valmistumassa: en vielä uskalla siitä sanoa paljoakaan, mutta määritelmä on saanut kattavan sisällön ja visuaalisen muodon. Toivottavasti voimme julkaista sen pian. Ja viimeisenä eläinlääkäri ja neuvottelukunnan varajäsen Mari Vainionpää piti mainion esityksen kissasta, sen hyvinvoinnista ja sitä nykyään koskevista laista. Kissan asemahan ei yhteiskunnassamme ole mitenkään selkeä (taikka hyvä), mikä on yksi asia johon neuvottelukunta haluaa jatkossa haluaa puuttua. Marin esitys oli ikäänkuin johdanto kaikelle kissoista jatkossa neuvottelukunnassa käytävälle keskustelulle. Kolmen kisulin omistajana itsekin jään odottamaan mielenkiinnolla.

Masentava kokous

Tänään oli neuvottelukunnan vuoden viimeinen kokous. Ja myös kautta aikain masentavin sellainen. Mutta ei siksi että kokous olisi ollut huono, vaan siksi että kokouksessa käsitellyt aiheet nyt eivät vain olleet maailman iloisimmasta päästä. Kuulimme alustukset aiheista pentutehtailu ja eläinten salakuljetus, sekä Eläinten lopettaminen. Molemmat aiheet nostattivat runsaasti keskustelua, ajatuksia ja kysymyksiä.

Molemmat aiheet ovat ajankohtaisia: ensin mainittu pian alkavan tiedotuskampanjan ansiosta, jälkimmäinen siksi että eläinsuojeluasetuksen eläinten lopettamista käsittelevää kohtaa on mahdollisuus muuttaa (mikäli muuttamiselle tarvetta ilmenee) jo ennen eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen valmistumista. Kuulemme molemista asioista varmasti lisää lähiviikkojen aikana.

Viimeisenä aiheena keskustelimme jälleen siitä mitä eläinten hyvinvointi on: aihe jota on käsitelty liki joka kokouksessa läpi vuoden. Neuvottelukunnan määritelmä alkaa vähitellen hahmottua, mutta monia asioita pitää vielä käydä läpi ennenkuin kaikkia miellyttävä lopputulos saadaan muotoiltua.

Tänään keskustelun avainkysymys oli siinä, voiko eläimellä olla oikeuksia. Ei ole puhe äänioikeudesta ja muista ihmisoikeuksien kaltaisista asioista, vaan esimerkiksi oikeudesta saada sopivaa ruokaa, oikeudesta tarvittaessa saada eläinlääketieteellistä hoitoa tai oikeudesta saada lajitoveriensa seuraa (koskien tietenkin vain lauma-, parvi- ja muita vastaavia eläimiä).

Kaikki eläinihmiset varmasti ovat sitä meiltä että eläimen tulee saada tarvittava määrä monipuolista ruokaa, aktiviteettejä ja vaikkapa turkin hoitoa. Mitä mieltä te, arvoisat blogin lukijat olette: voidaanko sanoa että eläimellä on oikeus monipuoliseen ja maistuvaan ruokaan, aktivointiin ja grooming-sessioihin. Eihän laitoksessa elävä vanhuskaan välttämättä saa näitä kaikkia asioita! Onko oikeus siis liian voimakas sana? Pitäisikö asia muotoilla toisin: sanoa vaikkapa että eläimellä on oltava vapaus nälästä ja tylsyydestä (joka johtaa sijastoimintoihin) ja vapaus turkin takkuisuudesta / hilseestä / iho-ongelmista? Vai onko kaikki tämä Sinun mielestäsi vain turhanpäivästä sanoilla leikittelyä ja knoppailua?

Eettistä eläinkauppaa

SEY:n masinoimaa Eettisen eläinkaupan sertifikaattiprojektia on työstetty vuosien ajan. Itsekin olen kirjoitellut sammakkoeläimiin liittyviä ohjeita ja pohtinut matelijaohjeiden yksityiskohtia. Työtä ovat tehneet muutamat palkatut ja kymmenet vapaaehtoiset satojen tai tuhansien tuntien ajan. Mutta nyt viime tiistaina kaikki tuo työ sai palkintonsa, kun projekti esiteltiin suurelle yleisölle, ja ensimmäiset pilottivaiheen liikkeet saivat sertifikaattinsa.

En ala tässä sen syvällisemmin selvittämään sen tarkemmin mistä on kyse; sen itse kukin voi käydä lukemassa sertin omilta sivuilta osoitteesta www.eesp.fi. Lyhyesti sanoen kyse on siitä, että eläinkauppias voi hakea ulkopuolisen asiantuntijaelimen myöntämää sertifikaattia, joka osoittaa että eläinkauppias tekee myymiensä eläinten eteen enemmän kuin vain sen mitä laki vaatii, että kauppias todella ajattelee myymiään eläimiä eikä ainoastaan rahaa.

Sertifikaatin julkistustilaisuus pidettiin Espoossa kauppakeskus Sellon lavalla (yksi sertifikaatin ensivaiheessa saaneista liikkeistä oli kauppakeskuksessa toimiva Faunatar-myymälä). Tässä seuraavassa muutamia kuvaterveisiä tuosta tapahtumasta.

Vasemmalta: Tilaisuuden juontanut Marko Björs, SEY:n toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö, MMM:n ylitarkastaja Tiina Pullola, sertiprojektin vetäjä Paula Hirsjärvi, projektin sihteeri Liisa Sarakontu, sekä projektissa toisena kauppiaana eläinkauppiaita edustanut Johanna Valo.

Sertifikaatin pilottivaiheessa saaneet ja tilaisuudesta noutaneet kauppiaat vasemmalta lukien: Faunatar Entresse (Espoo), Keskustan eläinkauppa (Helsinki), Faunatar Sello (Espoo) 4Pets Malmi (Helsinki), sekä Faunatar Keljo (Jyväskylä).

Sertifikaatti, ja sen saantia osoittavat tarrat jotka kauppias on oikeutettu liimaamaan näkyville liikkeeseensä.

Syys ja töiden alku ovat koittaneet

Kesä ja neuvottelukunnan kesätauko on ohi. Itseasiassa se loppui jo reilu kuukausi sitten, mutta henkilökohtaisen matkan takia en valitettavasti päässyt syyskuun kokoukseen.

Sen sijaan lokakuun kokouksessa, joka pidettiin viime perjantaina olin vahvasti paikalla. Pelkän paikalla olon lisäksi nimittäin pidin kokouksessa alustuksen otsikolla Mistä terraarioeläimet tulevat Suomeen? Kansainvälisestä eläinbusineksesta, eläinsuojelun näkökulmasta. Nimensä mukaisesti esityksessä käytiin läpi Suomessa terraariossa pidettävien matelijoiden, sammakkoeläinten ja selkärangattomin alkuperää. Sekä alkuperästä johtuvia eläinsuojelullisia ongelmia näiden eläinten osalta. Esitykseen voi tutustua osoitteessa sammakkolampi.net/esitys/luonnon-herppien-keraaminen-SHEHVNK.pdf.

Esitys nostatti neuvottelukunnassa paljon kysymyksiä ja keskustelua. Pyrin vastailemaan niihin parhaani mukaan, ja antamaan tilanteesta niin todellisuutta vastaavan kuvan kuin vain pystyn. Nämä eläimet ja niihin liittyvät asiat ovat monille vieraita, joten on tärkeää että saatavilla on oikeaa, faktoihin perustuvaa tietoa.

Kokous oli muutenkin hyvin eksoottiseläinpainotteinen, sillä toisena alustuksena Tiina Pullola kertoi kuulumisia kuun alussa Brysselissä pidetystä “Import & keeping of exotic animals in Europe” konferenssista. Tilaisuudessa eurooppalaiset eläinlääkärit olivat pohtineet eksoottisten eläinten pitoa monesta näkökulmasta. Aiheesta kiinnostuneet voivat tutustua konferenssiesityksiin osoitteessa http://www.fve.org/news/presentations.php.

Viimeisenä suurempana aiheena pohdimme jälleen sitä miten lemmikkieläinten hyvinvointi tulisi määritellä. Tämä keskustelu on kohta jatkunut vuoden, ja jatkuu edelleen, sillä tehtävä ei ole yksinkertainen. Toivottavasti jo muutaman kokouksen jälkeen voisin kertoa että lopputulos on saavutettu.

***

Neuvottelukunnan ulkopuolella eläinsuojelulain kokonaisuudistus on lähtenyt käyntiin. Aloitusseminaari pidettiin alkusyksystä, ja ensimmäiset lainvalmistelutoimikunnan ja ohjausryhmän kokoukset pidetään marraskuussa. Odotan mielenkiinnolla uutisia erityisesti ohjausryhmän kokouksista: millaisin linjanvedoin uutta lakia aletaan maahamme sorvata.

Ensimmäinen kannanotto

Viime viikolla neuvottelukunta piti kevätkauden viimeisen kokouksensa. Saimme lopultakin valmiiksi eläinsuojelulain uudistukseen liittyvät vastauksemme ministeriölle. Lisäksi ehdimme käsitellä pitkästä aikaa muitakin asioita.

Vähän aikaa sitten valmistuneessa kansallisessa vieraslajistrategiassa kissa (tai sen villiintyneet kannat) on määritelty haitalliseksi vieraslajiksi. Tämä määrittely on poikkeus muuhun vieraslajistrategiassa käytettyyn linjaukseen vieraslajin maahamme tulon ajankohdasta: kissa on ollut maassamme jo niin pitkään, ettei sitä pitäisi laskea vieraslajiksi. Lisäksi kissan asettaminen haitalliseksi tekee hallaa kissan yleiselle arvostukselle. Näistä syistä Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta laati lyhyen kannanoton vieraslajistrategiatyöryhmälle, ja julkisuuteen toimitettavaksi. Kannanoton täydellisenä voi käydä lukemassa täältä.

Toinen käsittelemämme asia koski koe-eläinlakia. Nykyisen käytännön mukaan myös yksityisten henkilöiden omistamat koirat tai muut seura- ja harrastuseläimet merkitään koe-eläinrekisteriin, jos ne osallistuvat esimerkiksi geenitutkimuksiin. Tutkimuksessa eläimeltä otetaan verinäyte (neulanpisto), joka määrittää toimenpiteen eläinkokeeksi. Neuvottelukunnassa keskusteltiin tämän käytännön järjevyydestä, ja päädyttiin lausontoon, jonka mukaan näihin pieniin, lyhytkestoisiin ja omistajan aloitteesta lähteviin testeihin osallistuvia eläimiä ei pitäisi rekisteröidä koe-eläimiksi.

Kevätkausi on mennyt pitkälti lakiuudistukseen liittyvien kysymysten parissa. Syksillä lakiuudistuksen parissa jatkaa erityinen lainvalmistelutyöryhmä, johon puheenjohtajamme Risto Rydman myös osallistuu neuvottelukunnan edustajana. Koska lakiuudistus alkaa näitä osin olla pois neuvottelukunnan työjärjestyksestä, päästään syksyllä käsittelemään uusia teemoja: kissoja, akvaarioita, harraste-eläinten pyydystämistä luonnosta,... Aiheita on enemmän kuin tarpeeksi!

Kokous ja luentoja

Viimeisen viikon aikana on tapahtunut paljon.

Keskiviikkona oli jälleen neuvottelukunnan kokous. Lähes koko kolmituntinen kului eläinsuojelulain uudistukseen liittyvän kyselyn pohdiskelussa. Vaikka kysymys pohjimmiltaan olisi kahden vaihtoehdon kyllä tai ei, neuvottelukunnasta tuntui lähes aina löytyvän vähintään myös kolmas, usein myös neljäs ja viideskin vaihtoehto. Mutta keskustelulla kaikkiin kysymyksiin lopulta löydettiin muotoilu, joka tyydytti kaikkia. Kesäkuussa palaamme vielä viimeisen kerran lakiuudistuskyselyn pariin, minkä jälkeen saamme toivottavasti vastauksemme MMMM:lle, jossa varsinainen lain valmistelutyö alkaa syksyllä. Syyskaudella neuvottelukuntakin pääsee useamman kokouksen täyttäneestä lakivalmistelusta muidenkin aiheiden kimppuun. Mutta eläinsuojelulain uudistus lienee toimikautemme tärkein yksittäinen asia, joten kyllä siihen on hyvä panoksia upottaakin.

Neuvottelukunnan lisäksi viimeisen viikon aikana olemme vaimoni kanssa kiertäneet puhumassa herppi- ja eläinsuojeluaiheista Hyrian ammattikoululla, Helsingin akvaarioseuran kerhoillassa, sekä Lahden pääpoliisiasemalla, missä kuuntelijoina oli joukko paikallisten eläinsuojeluyhdistysten ihmisiä, sekä muutama eläinsuojelutyötä tekevä poliisi. Pidän esitysten pitämisestä, ja jokainen tapahtuma on ollut mielestäni onnistunut, mutta kyllä kolme luentoa viikossa on jo aika kova tahti. Mutta kivaa on ollut. Kiitokset kaikille yleisöissä olleille, sekä tapahtumia järjestelleille!

Perjantaina Eläinten hyvinvointikeskus julkaisi Kansallisen eläinten hyvinvointiraportin. Raportti kattaa kaikki eläimet, ja tuotantoeläinpuoli luonnollisesti saa suuren osan. Mutta mukana on asiaa myös lemmikkieläimistä, minkä lisäksi alkun "teoriaosuus" eläinten hyvinvoinnin määrittelemisestä, sen arvioinnista ja muusta aiheeseen liittyvästä on hyvä paketti kenelle tahansa aihepiiristä kiinnostuneelle.

Onnea Heidi!

Puolisentoista kuukautta sitten kirjoitin tässä blogissa Turun kaupungin eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Koprasta ja hänen tekemästään rankastakin työstä. Tänään puolestaan julkaistiin PetExpo 2012-messuilla tämän vuoden Myötäkarvaan-palkinnon voittaja: Heidi Leyser-Kopra!

Myötäkarvaan-palkinto on Suomen Messusäätiön vuosittain myöntämä tunnustuspalkinto. Sen saa henkilö, yritys, yhteisö tai hanke, joka on konkreettisesti parantanut lemmikkien elämää ja hyvinvointia.

Sattumalta tiedän että kaksi edustamaani tahoa, sekä Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta, että HeKo-rinki olivat myös ehdolla tänä vuonna palkinnon saajaksi. Mutta koska Myötäkarvaan-palkinto myönnetään tehdystä työstä, ei tulevaisuuden potentiaalista, Heidille annettu palkinto meni ehdottomasti oikeaan osoitteeseen.

Valtaisan suuret onnittelut Heidi!