26.11.2012

Masentava kokous

Tänään oli neuvottelukunnan vuoden viimeinen kokous. Ja myös kautta aikain masentavin sellainen. Mutta ei siksi että kokous olisi ollut huono, vaan siksi että kokouksessa käsitellyt aiheet nyt eivät vain olleet maailman iloisimmasta päästä. Kuulimme alustukset aiheista pentutehtailu ja eläinten salakuljetus, sekä Eläinten lopettaminen. Molemmat aiheet nostattivat runsaasti keskustelua, ajatuksia ja kysymyksiä.

Molemmat aiheet ovat ajankohtaisia: ensin mainittu pian alkavan tiedotuskampanjan ansiosta, jälkimmäinen siksi että eläinsuojeluasetuksen eläinten lopettamista käsittelevää kohtaa on mahdollisuus muuttaa (mikäli muuttamiselle tarvetta ilmenee) jo ennen eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen valmistumista. Kuulemme molemista asioista varmasti lisää lähiviikkojen aikana.

Viimeisenä aiheena keskustelimme jälleen siitä mitä eläinten hyvinvointi on: aihe jota on käsitelty liki joka kokouksessa läpi vuoden. Neuvottelukunnan määritelmä alkaa vähitellen hahmottua, mutta monia asioita pitää vielä käydä läpi ennenkuin kaikkia miellyttävä lopputulos saadaan muotoiltua.

Tänään keskustelun avainkysymys oli siinä, voiko eläimellä olla oikeuksia. Ei ole puhe äänioikeudesta ja muista ihmisoikeuksien kaltaisista asioista, vaan esimerkiksi oikeudesta saada sopivaa ruokaa, oikeudesta tarvittaessa saada eläinlääketieteellistä hoitoa tai oikeudesta saada lajitoveriensa seuraa (koskien tietenkin vain lauma-, parvi- ja muita vastaavia eläimiä).

Kaikki eläinihmiset varmasti ovat sitä meiltä että eläimen tulee saada tarvittava määrä monipuolista ruokaa, aktiviteettejä ja vaikkapa turkin hoitoa. Mitä mieltä te, arvoisat blogin lukijat olette: voidaanko sanoa että eläimellä on oikeus monipuoliseen ja maistuvaan ruokaan, aktivointiin ja grooming-sessioihin. Eihän laitoksessa elävä vanhuskaan välttämättä saa näitä kaikkia asioita! Onko oikeus siis liian voimakas sana? Pitäisikö asia muotoilla toisin: sanoa vaikkapa että eläimellä on oltava vapaus nälästä ja tylsyydestä (joka johtaa sijastoimintoihin) ja vapaus turkin takkuisuudesta / hilseestä / iho-ongelmista? Vai onko kaikki tämä Sinun mielestäsi vain turhanpäivästä sanoilla leikittelyä ja knoppailua?

17.11.2012

Eettistä eläinkauppaa

SEY:n masinoimaa Eettisen eläinkaupan sertifikaattiprojektia on työstetty vuosien ajan. Itsekin olen kirjoitellut sammakkoeläimiin liittyviä ohjeita ja pohtinut matelijaohjeiden yksityiskohtia. Työtä ovat tehneet muutamat palkatut ja kymmenet vapaaehtoiset satojen tai tuhansien tuntien ajan. Mutta nyt viime tiistaina kaikki tuo työ sai palkintonsa, kun projekti esiteltiin suurelle yleisölle, ja ensimmäiset pilottivaiheen liikkeet saivat sertifikaattinsa.

En ala tässä sen syvällisemmin selvittämään sen tarkemmin mistä on kyse; sen itse kukin voi käydä lukemassa sertin omilta sivuilta osoitteesta www.eesp.fi. Lyhyesti sanoen kyse on siitä, että eläinkauppias voi hakea ulkopuolisen asiantuntijaelimen myöntämää sertifikaattia, joka osoittaa että eläinkauppias tekee myymiensä eläinten eteen enemmän kuin vain sen mitä laki vaatii, että kauppias todella ajattelee myymiään eläimiä eikä ainoastaan rahaa.

Sertifikaatin julkistustilaisuus pidettiin Espoossa kauppakeskus Sellon lavalla (yksi sertifikaatin ensivaiheessa saaneista liikkeistä oli kauppakeskuksessa toimiva Faunatar-myymälä). Tässä seuraavassa muutamia kuvaterveisiä tuosta tapahtumasta.


Vasemmalta: Tilaisuuden juontanut Marko Björs, SEY:n toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö, MMM:n ylitarkastaja Tiina Pullola, sertiprojektin vetäjä Paula Hirsjärvi, projektin sihteeri Liisa Sarakontu, sekä projektissa toisena kauppiaana eläinkauppiaita edustanut Johanna Valo.


Sertifikaatin pilottivaiheessa saaneet ja tilaisuudesta noutaneet kauppiaat vasemmalta lukien: Faunatar Entresse (Espoo), Keskustan eläinkauppa (Helsinki), Faunatar Sello (Espoo) 4Pets Malmi (Helsinki), sekä Faunatar Keljo (Jyväskylä).


Sertifikaatti, ja sen saantia osoittavat tarrat jotka kauppias on oikeutettu liimaamaan näkyville liikkeeseensä.