26.11.2012

Masentava kokous

Tänään oli neuvottelukunnan vuoden viimeinen kokous. Ja myös kautta aikain masentavin sellainen. Mutta ei siksi että kokous olisi ollut huono, vaan siksi että kokouksessa käsitellyt aiheet nyt eivät vain olleet maailman iloisimmasta päästä. Kuulimme alustukset aiheista pentutehtailu ja eläinten salakuljetus, sekä Eläinten lopettaminen. Molemmat aiheet nostattivat runsaasti keskustelua, ajatuksia ja kysymyksiä.

Molemmat aiheet ovat ajankohtaisia: ensin mainittu pian alkavan tiedotuskampanjan ansiosta, jälkimmäinen siksi että eläinsuojeluasetuksen eläinten lopettamista käsittelevää kohtaa on mahdollisuus muuttaa (mikäli muuttamiselle tarvetta ilmenee) jo ennen eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen valmistumista. Kuulemme molemista asioista varmasti lisää lähiviikkojen aikana.

Viimeisenä aiheena keskustelimme jälleen siitä mitä eläinten hyvinvointi on: aihe jota on käsitelty liki joka kokouksessa läpi vuoden. Neuvottelukunnan määritelmä alkaa vähitellen hahmottua, mutta monia asioita pitää vielä käydä läpi ennenkuin kaikkia miellyttävä lopputulos saadaan muotoiltua.

Tänään keskustelun avainkysymys oli siinä, voiko eläimellä olla oikeuksia. Ei ole puhe äänioikeudesta ja muista ihmisoikeuksien kaltaisista asioista, vaan esimerkiksi oikeudesta saada sopivaa ruokaa, oikeudesta tarvittaessa saada eläinlääketieteellistä hoitoa tai oikeudesta saada lajitoveriensa seuraa (koskien tietenkin vain lauma-, parvi- ja muita vastaavia eläimiä).

Kaikki eläinihmiset varmasti ovat sitä meiltä että eläimen tulee saada tarvittava määrä monipuolista ruokaa, aktiviteettejä ja vaikkapa turkin hoitoa. Mitä mieltä te, arvoisat blogin lukijat olette: voidaanko sanoa että eläimellä on oikeus monipuoliseen ja maistuvaan ruokaan, aktivointiin ja grooming-sessioihin. Eihän laitoksessa elävä vanhuskaan välttämättä saa näitä kaikkia asioita! Onko oikeus siis liian voimakas sana? Pitäisikö asia muotoilla toisin: sanoa vaikkapa että eläimellä on oltava vapaus nälästä ja tylsyydestä (joka johtaa sijastoimintoihin) ja vapaus turkin takkuisuudesta / hilseestä / iho-ongelmista? Vai onko kaikki tämä Sinun mielestäsi vain turhanpäivästä sanoilla leikittelyä ja knoppailua?

4 kommenttia:

  1. Oikeus ja vapaus on substantiiveja. Kokeilkaa verbeillä. "Eläimen on saatava..." Substantiivitauti on virallisten tekstien syöpä.

    VastaaPoista
  2. Mielestäni on hyvä että hiilidioksidilla lopettamisesta keskustellaan ja se kyseenalaistetaan; se kuitenkin on jyrsijäkasvattajien keskuudessa yleisesti hyväksytty lopetuskeino.
    Mielestäni pienikokoinen jyrsijä tulisi saada lopettaa päähän lyömällä. (Kolmipäiväinen koiranpentu on suurempi kuin valtaosa aikuisista jyrsijöistä).

    Ymmärrän toki että tämänkin voi tyriä, mutta niin tuntuu voivan tuon hiilidioksidilla kaasutuksenkin mitä olen kokemuksia kuullut/lukenut. Puhumattakaan siitä että se on jo lähtökohtaisesti epäeettistä. (IMHO)

    -Sarian

    VastaaPoista
  3. Sarianille vastaus tuli melkeimpä suoraan äsken kirjoittamastani uudesta blogipostauksesta. Neuvottelukunta, tai minä itsekään emme pidä hiilidioksidista :)

    VastaaPoista
  4. En tiedä käyttäisinkö ilmaisua "eläimellä on oikeus". Sopivampi mielestäni olisi "omistajalla on velvollisuus". Siitähän tässä loppupeleissä on kyse. Ihmisen velvollisuudesta huolehtia lemmikkinsä hyvinvoinnista.

    Sanoilla on merkitystä, ne johtavat tekoihin.

    VastaaPoista