Tuotantoeläinten hyvinvoinnin toimikunta asetettiin keväällä 2009. Sen esimerkkiä seuraten heräsi ajatus myös Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnasta. Eilen, pari vuotta myöhemmin tuo jälkimmäinen neuvottelukunta nyt sitten kokoontui ensimmäistä kertaa. Aloituskokouksessa olivat paikalla niin varsinaiset- kuin varajäsenetkin, joten osanottajia ministeriön neuvotteluhuone Savotassa oli kolmatta kymmentä.
Ministeriön asioista suurimpana esille luonnollisesti nousi Eläinsuojelulain kokonaisuudistus, joka on vielä alkuvaiheissaan. Eduskunnan on määrä saada uusittu laki käsiteltäväkseen vuonna 2015. Sitä ennen työtä on vielä paljon jäljellä, ja neuvottelukuntakin varmasti pääsee asiaan perehtymään, toivottavasti moneen kertaan! Myös EU-tasolla tapahtuu: ylikansallisella tasolla on valmisteilla "Eläinten suojelun ja hyvinvoinnin strategia vuosille 2011-2015". Jään odottamaan mielenkiinnolla millaisen strategian EU onnistuu laatimaan, ja erityisesti miten se huomioi seura- ja harrastuseläimet. Tällä hetkellähän koko EU:n kattavaa, yhtenäistä säännöstöä tai ohjeistoa ei juuri ole olemassa.
Ministeriön terveisten jälkeen pääsimme keskustelemaan ensimmäisestä varsinaisesta asiasta: siitä miten "eläinten hyvinvointi" tulisi määritellä. Keskustelun tuoksinassa kuultiin monenlaisia mielipiteitä ja ajatuksia, mikä on ymmärrettävää (ja mielestäni myös toivottavaa), kun ottaa huomioon sen, miten monenlaisia eläinihmisiä neuvottelukunnassa on mukana. Pitkän ajatusten vaihdon lopuksi puheenjohtaja totesi ajan keskustelulle tältä osin loppuvan kesken, joten teemasta tullaan jatkamaan seuraavassakin kokouksessa. Saimme kuitenkin aikaan mielenkiintoisen keskustelun, jonka herättämien ajatusten pohjalta määritelmän sorvaaminen seuraavassa kokouksessa lähtee varmasti hedelmällisesti käyntiin.
Luonnollisesti näin monisyisen asian kuin "eläinten hyvinvointi" määritteleminen on äärimmäisen haastava tehtävä. Emme me neuvottelukunnassa varmastikaan pysty muodostamaan "lopullista totuutta" aiheesta koskaan. Mutta jos pystymme luomaan jonkinlaisen määritelmän oman toimintamme ohjaamiseksi, ja ministeriölle tiedoksi, uskaltaisin pitää jo sitä hyvänä saavutuksena.
Toinen asia jonka käsittelyä jatkamme seuraavalla kerralla on neuvottelukuntamme "keihäänkärki": se mitkä ovat ne asiat joihin erityisesti toivomme pysyvämme tulevan kolmivuotiskauden aikana vaikuttamaan. Keräsimme kokouksessa nopeasti kasaan listan erilaisia, eri henkilöiden mielestä tärkeitä asioita. Niiden joukosta ensi kerralla pitää löytää ne "kaikista tärkeimmät". Tärkeimpien valinta ei tietenkään saa vaikuttaa niin, että muut asiat jäisivät huomioimatta. Mutta jokaisella toiminnalla tulee olla suunnitelma, ja "keihäänkärkien" määritteleminen heti alusta alkaen on osa neuvottelukunnan toiminnan suunnittelua.
En lähde listaamaan asioita joita kokouksessa ehdotettiin tärkeiksi teemoiksi. Kerroin ainoastaan että ne vaihtelivat eläinten lääkinnästä kokonaiseen "kissalakiin". Sen sijaan heitän kysymyksen ilmaan teille, arvoisat lukijat. Neuvottelukuntamme yleisiin tehtäviin on kirjattu "tehdä ehdotuksia eläinten pitkäjänteisen hyvinvoinnin kehittämiseksi sekä antaa lausuntoja merkittävistä seura- ja harrastuseläinten hyvinvointia koskevista hankkeista ja esityksistä". Mutta minkä asioiden Sinä näkisit olevan sellaisia asioita, ehdotuksia, hankkeita ja esityksiä joihin tällä asiantuntijakonklaavilla sinun mielestäsi pitäisi lähivuosina ottaa kantaa? Kokouksessa kerättyä lista ei varmasti ole täydellinen, ja koska asian käsittely jatkuu vielä ensi kerrallakin, on "keihäänkärkisuunnitelmaan" vielä mahdollisuus vaikuttaa. Eli kerro Sinä kommenteissa oma näkemyksesi, niin minä vien sanomaa eteenpäin neuvottelukunnalle!
Kaiken kaikkiaan aloituskokous oli, kuten arvata saattoi, aloituskokous. Se nosti esiin enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Mutta minulle kokous kuitenkin antoi selkeän käsityksen siitä miten hyvän, asiantuntevan ja ennen kaikkea monipuolisen porukan ministeriö on saanut kasattua Seura- ja harrastuseläinten neuvottelukuntaan. Minulla on hyvä tunne siitä, että tällä jengillä lemmikki- ja harraste-eläinten asiaan todella voidaan vaikuttaa. Olen positiivinen. Seuraava kokouksemme pidetään helmikuussa, ja sen jälkeen kevätkaudelle suunniteltiin kaksi muutakin kokousta. Mutta työ jatkuu kokousten välilläkin. Valmisteluna, asioihin syventymisenä, ja minun osaltani myös tämän blogin puitteissa!
P.S. Aloituskokouksessa päätettiin, että neuvottelukunnan viralliset tuotokset julkaistaan ministeriön nettisivuilla ja niitä puffataan myös Eläinten hyvinvointikeskuksen Facebook-seinällä. Kunhan virallisia asiakirjoja saadaan julki, ilmoittelen julkaisuista myös täällä blogissa.
Mielenkiintoista. Hyvä Joonas!
VastaaPoistaPistäisitkö lukijaruudun näkymään sivupalkkiin, olisi helpompi liittyä lukijaksi? :)
VastaaPoistaVuosien mittaan olet jäänyt niin hyvin mieleen kirjoituksillasi foorumilla ja nettisivuillasi olen käynyt useaan kertaan! Niin hieno juttu, että olet tähän neuvottelukuntaan päätynyt!
VastaaPoistaItse olen jo neuvottelukuntaa lähestynyt pitkällä kirjelmällä liittyen kissojen oikeuksiin, ja etenkin pentukissojen hylkäämisen kieltävän asetuksen saamiseksi Suomeen. Parin viikon sisällä olen toista kymmentä pentukissaa haavilla napsinut populaatiosta täältä päin, silmätulehduksista ja hengityselinten sairauksista kärsiviä monet -ja on hyvin vaikea edes yrittää ehkäistä näitä tilanteita, kun pentukissan tietoinen villiintymään jättäminen ei varsinaisesti ole kiellettyä missään. Hylkääminen on, mutta virkamiehet eivät tunnu pystyvän puuttumaan näihin tilanteisiin. On väärin niin monin eri tavoin, että ihmisellä on oikeus villiinnyttää lemmikkinsä, kunhan sillä on joku ulkorakennus tarjolla ja sille viedään jotain ruokaa.
Yhdet luontoon villiintymään jätetyt pennut on usein kuitenkin haitaksi sekä naapureille, että esim alueen lintukannalle, ja kasvaa muutamassa vuodessa helposti parin kymmenen yksilön populaatioksi. Sosiaalisella lemmikillä pitäisi olla oikeus sosiaalistua ihmiseen, ja ihmisen pitäisi pystyä takaamaan omistamalleen eläimelle mahdollisuus eläinlääkärihoitoon, kun siihen on tarve(käytännössä kuitenkin esim 20 villiintynyttä kissaa pitävän on melkein mahdoton loukuttaa populaatiosta sitä yhtä tiettyä sairasta tai loukkaantunutta kissaa niin nopeasti kuin olisi tarve). Voisi kuvitella, että eläinlääkäriavun takaaminen olisi eläinsuojelulaissa selviö, mutta laki tuntuu olevan niin tulkinnanvarainen, että se jättää virkamiehille liikaa liikkumavaraa -ja mahdollisuuksia tehdä päätöksiä myös sen mukaan mihin kunnalla on varaa ja tahtoa panostaa. Voisin kirjoittaa tästä vaikka miten paljon, mutta jätän tähän :)
Kovasti seuraan toimintaanne, ja olen hyvin kiinnostunut. Toivottavasti saatte paljon aikaan!
Kiitos vinkistä MINTY! Toivottavasti tuo esiin nostamani toiminne on se jota kaipasit.
VastaaPoista***
Hillastiinalle kiitos kannustuksesta.
Kissojen asema on yksi suurista epäkohdista. Kun tiistaina neuvottelukunnassa listasimme tärkeitä "keihäänkärkiä", oli kissan aseman järkeistäminen ja parantaminen, "kunnollisen kissalain" ajaminen, yksi niistä asioista jotka jo siellä listattiin tärkeiksi. Tosiasiahan on, että viranomaiset toimivat lain ja asetusten ehdoilla. Niin kauan kuin laki on tulkinnanvarainen tai heikko, myös viranomaiset ovat (tahtomattaankin) heikkoja.
Itsekin kolmen eläinsuojelukeskuksesta adoptoidun kissan omistajana koen "kissalain" tärkeäksi, ja toivon että pystymme neuvottelukuntana asiaan lähivuosina vaikuttamaan.
Thanks, tuo se oli! :)
VastaaPoistaMinäkin koen kissojen aseman parantamisen erittäin tärkeäksi, sillä ne tuntuvat edelleen olevan vähän kuin kakkosluokan lemmikkejä. Surullista on myös se, että niiden annetaan kulkea villinä vapaana ja lisääntyä holtittomasti. Lakia olisi siis syytä tiukentaa, myös kaikkien muidenkin eläinten osalta, sillä nyt viranomaisilla ei tosiaan tunnu olevan mahdollisuuksia puuttua eläinten huonoon kohteluun. Kun seuraa ulkomaisia ohjelmia, siellä pystytään eläin ottamaan lähes heti huostaan, jos tilanne sen vaatii, täällä eläin on ilmeisesti verrattavissa esineeseen eikä näin voida tehdä. Myös tämä naapurimaan ajatus kissojen rekisteröimisestä olisi ainakin nopeasti ajateltuna aika hyvä idea.
VastaaPoistaLisäksi itse nostaisin esiin senkin, että pyrittäisiin lisäämään tietoutta sellaisten koira- ja kissarotujen jalostuksesta, joilla on todettu esim. hengitystie- tai silmäongelmia tai muita rakennevikoja tai sairauksia. Olisi hyvä, jos ihmiset saataisiin ymmärtämään, ettei näitä rotuja kannata suosia. Koska niin kauan kun on kysyntää, on tarjontaa eikä asiaan auta muu kuin sitkeä tiedottaminen ns. suurelle yleisölle.
Ajatus sisäkissan elämästä:
VastaaPoistaTuntuisi olevan kohtuullisen vaikeata täyttää kissan lajinomaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämistä olemalla 15 v sisällä ja sen maalaisjärjellä uskoisi aiheuttavan melkolailla stressiä.
Tuotantoeläin puolella jo pelkästään kanojen pitämisessä listataan kanoille tarve säännölliseen raittiiseen ulkoilmaan ollakseen tyytyväisiä. Koirat ulkoilevat, hevosten täytyy päästä tarhaan vaikka edes pieneen postimerkkitarhaan, ihmiset ulkoilevat, pidämme pahana lehmien kasvatusta jotka eivät pääse laitumelle.
Sisäkissa on aina sisällä, haaveilee linnuista, naksuttaa linnuille ikkunalla ja haistelee raikasta syysilmaa ikkunanraosta = Sydämmeen sattuu.
Tuntuu pahalta ajatella jos ihminen ei pääsisi koskaan ulos, saatikka eläin, joka on luotu liikkumaan ulkona. Keskustelimme asiasta työpaikalla ja hämmästelimme hiukan stressin puuttumista esim SEY:n sisäkissojen haittalistalta ja toivoisin että stressi miellettäisiin myös sisäkissan haittoihin, se täytyy olla monen sisäkissan suurena vaivana.
Mitenkään olematta sisä- tai vapaanaulkona liikkuvan kissan puoltaja minun sydäntäni särkee eläin joka ei koskaan pääse ulos ja sitä ei mielletä lainkaan ongelmaksi, ei edes oteta asiaa esille, sehän on lemmikki kyllä sen on hyvä olla. Samat ihmiset harmittelevat kun lehmät tai siat eivät koskaan pääse ulos.
Hatunnosto Ruotsille kissarekisterin perustamisajatuksesta, se olisi mielestäni yksi ratkaisu kulkurikissaongelmaan.
Nimimerkillä "kaksi kissaa tänään leikkauttanut ja siruttanut".
Tuli tuosta edellisen kirjoittajan sisäkissa-asiasta mieleeni, että itse asiassa moni hamsteri, marsu ja undulaattikin viettää koko elämänsä sisätiloissa. En muuten ole ikinä ajatellut asiaa tuolta kannalta, yhtä paljonhan niidenkin luonnolliseen elämään kuuluu raitis ilma ja ulkoilu. Näistäkään ei kukaan yleensä mainitse mitään. Jos siis ollaan tarkkoja, jokaiselle eläimelle pitäisi taata myös jonkinlainen ulkoilumahdollisuus, joten ehkä se olisi hyvä lisä esim. hoito-ohjeistuksiin?
VastaaPoistaKissalle on kuitenkin varmaasti parhain ratkaisu se, että se opetetaan kulkemaan valjaissa tai sitten sille tehdään ulkoiluhäkki/verkotetaan parveke, jossa se voi käydä oleilemassa ulkoilmassa.
Eihän koirakaan yleensä kulje ulkona valvomatta, joten miksei kissaa voi kohdella ihan samalla tavalla? Kyllä kissankin kanssa voi käydä aamuin illoin lenkillä. :) Ja kuka muuten estää ulkoiluttamasta marsua tai lintuakaan ainakaan kesäaikaan?
Toisaalta olen nähnyt kissoja, jotka ovat pennusta asti olleet sisäkissoja ja jotka ahdistuvat kun niitä yritetään käyttää ulkona. Tällöin stressiä syntyy enemmän ulkoilusta kuin siitä, että elää elämänsä sisällä.
Sisäkissojen elämä on myös tutkitusti turvallisempaa ja kestää pitempään, kuin vapaasti ulkoilevien, joten siihen nähden elämä vain sisäkissana on ehkä puolustettavissa. Mutta tämä siis vain verrattuna vapaasti ulkoilevaan. Asialla on siis puolensa ja jokainen eläin oma tapauksensa.