21.10.2013

Ei este, ainoastaan hidaste

Edellisessä viestissäni kerroin eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen kärsimästä resurssipulasta. Neuvottelukunnat (sekä tuotantoeläinten, että lemmikkien puolelta) julkaisivat pian blogitekstini jälkeen aiheeseen liittyvän kannanoton, jossa esitetiin lisätyövoiman nimeämistä lain valmistelutyöhön. Mediatiedotteena julkaistu kannanotto huomioitiin monissa lehdissä, ja viimeksi tänään Turun Sanomat käsittelee aihetta pääkirjoituksessaan.

Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnalla oli viime viikon lopulla kokous, jossa kuulimme ministeriöstä tuoreet ja valitettavasti huonot uutiset: lisäresursseja ei ole luvassa ja seuraava lakiuudistystyöryhmän kokous on peruttu, koska ministeriön valmistelija ei ole ehtinyt saada käsiteltäviä materiaaleja kasaan ajoissa.
Lakia valmistelevia virkamiehiä on kehoitettu priorisoimaan lain valmistelutyö ensisijalle työssään, mutta siitä huolimatta valmistelutyö tulee hoitaa muiden töiden rinnalla. Mikä tarkoittaa sitä, että alkaa näyttää kovasti siltä, ettei laki valmistu ajoissa. Ja mikäli laki myöhästyy ja siirtyy seuraavan hallituksen käsittelyyn, voi olla ettei sille käy hyvin, kuten Turun Sanomatkin pääkirjoituksessaan ennustaa.

Tuntuu ikävältä. En ole ammattipoliitikko jolle tällainen lienee arkea. Enkä ole ammatikseni eläinten hyvinvoiniin liittyvää työtä tekevä ihminen, jolle tämä olisi mahdollisesti vain työprojektiin liittyvä takaisku. Sellaisista minäkin olen urani aikana toipunut monista. (En sano että kaikki ministeriön virkamiehet ja muut eläinten hyvinvoinnin parissa työskentelevät tekisivät hommaa "vain työnä" ilman henkilökohtaista suhdetta eläinten hyvinvointikysymyksiin. Ei missään nimessä. Mutta joukossa on heitäkin.)
Eläinten hyvinvointikysymyksissä on ollut paljon ongelmakohtia, joihin minä (ja varmasti moni muukin kaltaiseni eläinten ystävä) toivoi uudesta ammattimaisesti valmistellusta laista löytyvän ratkaisuja. Lakia alettiin valmistella huolella ja kaikki näytti hyvältä. Mutta nyt matto tavallaan vedetään alta, ennenkuin työ on edes ihan täysillä päässyt käyntiin. Koska ei ole resursseja.

No, tämähän toisaalta on se tavallinen tarina. Käytännön eläinsuojelutyötä tekevät valvojat ja muut ihmiset törmäävät tähän työssään jatkuvasti. Ja silti he jaksavat jatkaa. Eläinten puolesta! Ja niinpä minun, ja muun neuvottelukunnankin pitää vain yrittää parhaamme mukaan tukea lainvalmistelutyötä. Ja siihen onkin tarjolla mahdollisuus: eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen ohjausryhmä on pyytänyt neuvottelukunnilta apua eri eläinten oleellisten lajityypillisten käyttäytymistarpeiden määrittelyssä, jotta nämä käytäytymistarpeet voitaisiin ottaa huomioon lainsäädännössä. Koska Suomessa pidetään vähintään toistatuhatta lajia lemmikeinä, on lajikohtaisten määrittelytarpeiden listaaminen neuvottelukunnallemme valtaisa homma. Ei tietenkään ole millään mahdollista kattaa kaikia lajeja, tai edes lajiryhmiä täsmällisesti. Mutta yleisimmät lajit ja lajiryhmät olisi hyvä saada käsiteltyä tavalla tai toisella nyt syksyn mittaan. Ja tätä varten neuvottelukunnan jäsenet alkavatkin seuraavaa kokoustamme varten laatia selvityksiä itselleen tuttujen lajien/lajiryhmien tarpeista. Tai houkutella työhön ulkopuolisia asiantuntijoita jotka tuntevat juuri oman eläinryhmänsä. (Minunkin pitäisi vielä saada yksi kaveri tavoitettua kysyäkseni pystyisikö hän auttamaan oman osaamisalueensa puolesta.)

Vaikka uutiset ovat ikäviä ja lannistavia, ei pidä lannistua. Eläinsuojelutyötä ja eläinten hyvinvoinnista huolehtimista on aina tehty heikoin resurssein, joten ehkäpä tässä nyt sitten vain jatketaan totutulla linjalla. On vain jälleen kerran käynyt selväksi, että meidän, harrastajien ja vapaaehtoisten työpanos on tärkeä. Yritetään kaikki yhdessä auttaa ministeriötä ja lakia valmistelevaa työryhmää saamaan aikaan niin hyvä eläinsuojelulaki kuin vain mahdollista. Resurssipula ei ole este, se on ainoastaan hidaste!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti