Ensimmäinen kannanotto

Viime viikolla neuvottelukunta piti kevätkauden viimeisen kokouksensa. Saimme lopultakin valmiiksi eläinsuojelulain uudistukseen liittyvät vastauksemme ministeriölle. Lisäksi ehdimme käsitellä pitkästä aikaa muitakin asioita.

Vähän aikaa sitten valmistuneessa kansallisessa vieraslajistrategiassa kissa (tai sen villiintyneet kannat) on määritelty haitalliseksi vieraslajiksi. Tämä määrittely on poikkeus muuhun vieraslajistrategiassa käytettyyn linjaukseen vieraslajin maahamme tulon ajankohdasta: kissa on ollut maassamme jo niin pitkään, ettei sitä pitäisi laskea vieraslajiksi. Lisäksi kissan asettaminen haitalliseksi tekee hallaa kissan yleiselle arvostukselle. Näistä syistä Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta laati lyhyen kannanoton vieraslajistrategiatyöryhmälle, ja julkisuuteen toimitettavaksi. Kannanoton täydellisenä voi käydä lukemassa täältä.

Toinen käsittelemämme asia koski koe-eläinlakia. Nykyisen käytännön mukaan myös yksityisten henkilöiden omistamat koirat tai muut seura- ja harrastuseläimet merkitään koe-eläinrekisteriin, jos ne osallistuvat esimerkiksi geenitutkimuksiin. Tutkimuksessa eläimeltä otetaan verinäyte (neulanpisto), joka määrittää toimenpiteen eläinkokeeksi. Neuvottelukunnassa keskusteltiin tämän käytännön järjevyydestä, ja päädyttiin lausontoon, jonka mukaan näihin pieniin, lyhytkestoisiin ja omistajan aloitteesta lähteviin testeihin osallistuvia eläimiä ei pitäisi rekisteröidä koe-eläimiksi.

Kevätkausi on mennyt pitkälti lakiuudistukseen liittyvien kysymysten parissa. Syksillä lakiuudistuksen parissa jatkaa erityinen lainvalmistelutyöryhmä, johon puheenjohtajamme Risto Rydman myös osallistuu neuvottelukunnan edustajana. Koska lakiuudistus alkaa näitä osin olla pois neuvottelukunnan työjärjestyksestä, päästään syksyllä käsittelemään uusia teemoja: kissoja, akvaarioita, harraste-eläinten pyydystämistä luonnosta,... Aiheita on enemmän kuin tarpeeksi!

Kokous ja luentoja

Viimeisen viikon aikana on tapahtunut paljon.

Keskiviikkona oli jälleen neuvottelukunnan kokous. Lähes koko kolmituntinen kului eläinsuojelulain uudistukseen liittyvän kyselyn pohdiskelussa. Vaikka kysymys pohjimmiltaan olisi kahden vaihtoehdon kyllä tai ei, neuvottelukunnasta tuntui lähes aina löytyvän vähintään myös kolmas, usein myös neljäs ja viideskin vaihtoehto. Mutta keskustelulla kaikkiin kysymyksiin lopulta löydettiin muotoilu, joka tyydytti kaikkia. Kesäkuussa palaamme vielä viimeisen kerran lakiuudistuskyselyn pariin, minkä jälkeen saamme toivottavasti vastauksemme MMMM:lle, jossa varsinainen lain valmistelutyö alkaa syksyllä. Syyskaudella neuvottelukuntakin pääsee useamman kokouksen täyttäneestä lakivalmistelusta muidenkin aiheiden kimppuun. Mutta eläinsuojelulain uudistus lienee toimikautemme tärkein yksittäinen asia, joten kyllä siihen on hyvä panoksia upottaakin.

Neuvottelukunnan lisäksi viimeisen viikon aikana olemme vaimoni kanssa kiertäneet puhumassa herppi- ja eläinsuojeluaiheista Hyrian ammattikoululla, Helsingin akvaarioseuran kerhoillassa, sekä Lahden pääpoliisiasemalla, missä kuuntelijoina oli joukko paikallisten eläinsuojeluyhdistysten ihmisiä, sekä muutama eläinsuojelutyötä tekevä poliisi. Pidän esitysten pitämisestä, ja jokainen tapahtuma on ollut mielestäni onnistunut, mutta kyllä kolme luentoa viikossa on jo aika kova tahti. Mutta kivaa on ollut. Kiitokset kaikille yleisöissä olleille, sekä tapahtumia järjestelleille!

Perjantaina Eläinten hyvinvointikeskus julkaisi Kansallisen eläinten hyvinvointiraportin. Raportti kattaa kaikki eläimet, ja tuotantoeläinpuoli luonnollisesti saa suuren osan. Mutta mukana on asiaa myös lemmikkieläimistä, minkä lisäksi alkun "teoriaosuus" eläinten hyvinvoinnin määrittelemisestä, sen arvioinnista ja muusta aiheeseen liittyvästä on hyvä paketti kenelle tahansa aihepiiristä kiinnostuneelle.

Onnea Heidi!

Puolisentoista kuukautta sitten kirjoitin tässä blogissa Turun kaupungin eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Koprasta ja hänen tekemästään rankastakin työstä. Tänään puolestaan julkaistiin PetExpo 2012-messuilla tämän vuoden Myötäkarvaan-palkinnon voittaja: Heidi Leyser-Kopra!

Myötäkarvaan-palkinto on Suomen Messusäätiön vuosittain myöntämä tunnustuspalkinto. Sen saa henkilö, yritys, yhteisö tai hanke, joka on konkreettisesti parantanut lemmikkien elämää ja hyvinvointia.

Sattumalta tiedän että kaksi edustamaani tahoa, sekä Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta, että HeKo-rinki olivat myös ehdolla tänä vuonna palkinnon saajaksi. Mutta koska Myötäkarvaan-palkinto myönnetään tehdystä työstä, ei tulevaisuuden potentiaalista, Heidille annettu palkinto meni ehdottomasti oikeaan osoitteeseen.

Valtaisan suuret onnittelut Heidi!

"Jokainen häkki on liian pieni"

Pari viikkoa sitten sain Suomen herpetologisen yhdistyksen tiedottajana yhdistykselle osoitetun mailin, jossa esitettiin että eläinyhdistyksemme tulisi alkaa toimia harrastamiemme eläinten pitämisen lopettamiseksi. Kirjoittajan tavoitteena olisi kaikkien lemmikkieläinten pitämisen kieltäminen sillä perusteella että useat eläimet kärsivät lemmikkeinä.

Toki olen törmännyt "eläinhihhuleihin" ennenkin ja tunnollisena tiedottajana vastasin lyhyesti viestiin. En odottanut kuulevani kirjoittajasta enää sen jälkeen. Yllätykseni olikin melkoinen, kuin kirjoittaja seuraavana päivänä vastasi, tunnusti ettei keskustelunavauksellaan pyrkinyt kommunikointiin, mutta ilmoitti olevansa valmis keskustelemaan rakentavastikin.

Vaihdoin kirjeenvaihdon yhdistykseltä itselleni (koska asia ei enää koskenut herpetologista yhdistystä vaan yleistä eläinten hyvinvointia) ja vastasin. Kirjoittaja, Beryl Furman, osoittautui eläinrakkaaksi ihmiseksi joka on 10 vuotta sitten kokenut herätyksen lemmikkien yleiseen pahoinvointiin ja siitä lähtien aktiivisesti kampanjoinut eläinten hyvinvoinnin puolesta ja lemmikkien kieltämiseksi.

Kampanjointinsa lisäksi hän on ottanut kotiinsa huonoista oloista joukon lintuja ja pari maakilpikonnaa. Kaikki Berylin eläimet saavat vapaasti liikkua hänen asunnossaan, mihin eläimille on rakennettu aktiviteetteja ympäri asuntoa. Niinpä monessa huoneiston nurkassa on oksia, peilejä ja avoimia häkkejä ja terraarioita joiden väliä eläimet saavat kulkea vapaasti. Tai viihtyä niiden välillä.

Toki moni Berylin sanomisista ensi alkuun kuulosti minusta höyrypäiseltä, ja hän kertookin usein riitautuvansa nettifoorumeilla lintu- ja kilpikonnaihmisten kanssa, jotka yleensä pitävät häntä eläimiä palvovana inhimillistäjänä. Mutta minua hänen juttunsa kiinnosti. Jatkoimme mailien vaihtoa ja keskustelimme asioista. Beryl myös kutsui minut kotiinsa jatkamaan keskustelua ja katsomaan hänen eläimiään. Tänään vierailin Kauniaisissa, missä todella oli linnuille ja kilpikonnille sisustettu asunto, johon mahtuivat myös Berylin huonekalut.

Tutustuttuani Berylin ajatuksiin olen vakuuttunut ettei hän ole eläinten palvoja. Hän näkee kilpikonnissa paljon sellaista jota nykytiede ei näe, tai jonka tiede selittää muutoin kuin eläinten tunteellisuutena. Ja ehdottomasti hän on aatteellinen aktivisti jonka usko eläinten parempaan tulevaisuuteen muistuttaa minusta enemmän uskontoa kuin positiivisintakaan tulevaisuudenkuvaa jonka minä realismin rajoissa pystyn kuvittelemaan. Mutta ei hänen kilpikonnan pitoaan voi moittia. En ole undulaattien tai kyyhkyjen asiantuntija, mutten keksinyt mitään pahaa lintujenkaan oloista. Mieleeni tulivat lähinnä eläintarhojen lintuhäkit, joissa linnuilla on runsaasti tilaa ja virikkeitä käytettävissään.

Useimmista asioista olen myös Berylin kanssa samaa mieltä: monet lemmikit eivät saa parasta mahdollista hoitoa, ja yleisestikin seura- ja harrastuseläinten pitämisessä on omat ongelmansa eläinten hyvinvoinnin kannalta. Mutta se missä eroamme Berylin kanssa on yhteisestä havainnosta johtunut toimintatapa. Beryl haluaa kieltää eläinten pidon. Minä haluan tiedotuksen, koulutuksen ja jopa lainsäädännön keinoin kertoa eläinten omistajille lemmikkiensä oikeanlaisesta hoidosta. Minkä lisäksi näen, että ihmisellä on oikeus käyttää eläimiä ravintona, hyödykkeinä ja myös lemmikkeinä.

Voi olla että tulevaisuus näyttää Berylin olleen oikeassa ja toimineen edelläkävijänä. Tai ehkä tulevaisuus näyttää minun toimintatapani toimivaksi. Tai voi olla ettei kumpikaan lähestymistapa lopulta johda toivottuun tulokseen. Eläinten kannalta olisi kuitenkin tärkeintä että ihmiset joilla on yhteinen tavoite pystyisivät toimimaan, tai ainakin keskustelemaan asioista yhdessä. Ja täten kukin omalla tavallaan ajamaan meille kaikille yhteistä lemmikkien hyvinvoinnin asiaa.

Lisää Berylistä ja hänen linnuistaan voi lukea Animalia-lehden 4/2010 sivuilta 12-13.

Telkkarissa tapahtunutta

Eilen tiistaina tuli YLE TV1:n ohjelma Voimala, jossa keskusteltiin lemmikkien hyvinvoinnista ja asemasta nyky-yhteiskunnassa. Keskustelun käynnistäjänä toimi Seppo Turunen, jonka lemmikkivastaisesta kirjasta olen kirjoittanut tässäkin blogissa.

Korkeasaaren entisen johtajan lisäksi studiossa olivat keskustelemassa kirjailija Tiina Raevaara, tutkija Helena Telkänranta ja Animalian toiminnanjohtaja Kati Pulli. Kati on myös Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan varajäsen, eivätkä muutkaan nimet ole eläinsuojeluväelle vieraita. Suosittelen viisaiden ihmisten keskustelua kaikille aiheesta kiinnostuneille, vaikka toimittajat tekevätkin parhaansa pilatakseen järkevän keskustelun.

Ohjelma tulee uusintana lauantaina 31.3. klo 23.30 alkaen, minkä lisäksi se on kuukauden päivät katsottavissa Yle Areenasta.

Kolmas kokous

Eilen ohjelmassa oli neuvottelukunnan kokous numero 3. Esityslistalla oli paljon asioita, mutta jo etukäteen oli selvää, ettemme saisi käsiteltyä tässä kokouksessa kuin yhtä asiaa. MMM on antanut Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnalle mahdollisuuden vastata osaltaan samaan sidosryhmäkyselyyn, johon moni muukin taho on eläinsuojelulain esivalmistelun aikana vastannut.

Olemme käsitelleen kysymyksiä jo ennakolta nettikeskustelupalstallamme, mutta silti monisyisistä kysymyksistä riitti keskusteltavaa koko kokouksenkin ajaksi. Itseasiassa niinkin paljon, että keskustelua pitää jatkaa vielä ensikerrallakin.

Mutta vaikka esityslistalla edettiin hitaasti, oli keskustelu mielenkiintoinen. Aiheet, kuten eläinten kloonaus, viranomaisten keinot puuttua eläinsuojeluongelmiin, sekä jalostukseen liittyvät ongelmat ovat suuria ja tärkeitä kysymyksiä. Ja koska neuvottelukunnassa on jäseniä jotka ovat näiden aiheiden asiantuntijoita ja ammattilaisia, ei keskustelun laadussa tarvinnut tinkiä. Kunhan saamme loput aiheet käsiteltyä ja oman vastauksemme sidosryhmäkyselyyn valmiiksi, uskon siitä olevan varsinaiselle lainvalmistelutiimille runsaasti hyötyä.

Tarkempaa keskustelun kulkua ja sorvattuja vastauksia en tällä lähde toistamaan. Ne löytyvät itse kunkin luettaviksi kokouksen pöytäkirjasta, kunhan pöytis ensin saadaan neuvottelukunnan viralliselle nettisivulle. Aiempia pöytäkirjoja ja muuta neuvottelukunnan kokousmateriaalia sivulle onkin jo ilmestynyt.

"Kädet savessa"

Toimikunta on saanut oman sisäisen keskustelupalstansa nettiin. Niinpä pystymme keskustelemaan ja toimimaan myös kokousten välillä.

Viime aikoina olen käyttänyt paljon aikaa toimikunnan "työpöytätyön" lisäksi myös käytännön toiminnan parissa. Muutama viikko sitten julkaisimme Suomen herpetologisen yhdistyksen yhteyteen Herpille koti -ringin. Ringin tarkoituksena on löytää uusia koteja kodittomaksi jääneille sammakkoeläimille ja matelijoille. Koditon eläin voi olla hylätty, kaltoin kohdeltu, pitovaikeuksista kärsivä tai muusta syystä koditon ja/tai lopetusuhan alla oleva.

Ringin toiminta lähti vauhdikkaasti käyntiin. Ensimmäisen 10 vuorokauden aikana etsimme (ja löysimme) kodit viidelle eläimelle, mm. kolmelle Keniasta Suomeen salamatkustaneelle pienen pienelle sammakolle. Lisää näistä sammakoista, sekä HeKo-ringistä voi lukea ringin julkaisemasta lehdistötiedotteesta ja HeKon nettisivuilta.

Eilen kävimme vaimoni kanssa Mäntsälän Saaren kartanolla pitämässä Keudan eläintenhoitaja opiskelijoille aamupäivän mittaisen oppitunnin matelijoiden ja sammakoiden hoitamisesta terraariossa. Opettamista ei heti välttämättä tule ajateltua eläinten hyvinvointityönä, mutta itse näen homman olevan vahvasti sidoksissa eläinten hyvinvointiin. Nämä opiskelijat ovat tulevaisuuden eläinkauppiaita ja eläinten hoitajia mm. eläinlääkärikeskuksissa. Niinpä on ensiarvoisen tärkeää, että nämä ihmiset osaavat hoitaa kaikenlaisia eläimiä ja ennenkaikkea osaavat neuvoa asikkaitaan eläinten hoitoon liittyvissä asioissa. Oikea hoito ja tieto ovat tie eläinten hyvinvointiin: hyvin hoidetun eläimen ei tarvitse kärsiä.

Tänään puolestaan suuntasimme Turkuun, Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kevätkokoukseen. Vaikka meillä on kotona myös häkkilintuja, en kuitenkaan ole Kaijulin jäsen. Sen sijaan olin paikalla kokouksessa pitääkseni siellä lyhyen esittelevän alustuksen neuvottelukunnasta ja eläinsuojelulain uudistustyöstä. Kuluttajien, eli tavallisten lemmikkieläinharrastajien edustajana ministeriön neuvottelukunnassa koen tehtäväkseni ihan käytännössäkin toimia linkkinä harrastajien ja ministeriön välillä. Ja tästä syystä olin iloinen että minut kutsuttiin Kaijulin kokoukseen esittäytymään lintuharrastajille. Uskon että jatkossa yhteistyö lintuihmisten kanssa, ja sitä kautta heidän vaikutusmahdollisuutensa neuvottelukunnan suuntaan ovat entistä paremmat. Mikään kun ei yleensä voita kasvokkain tapaamista, ihmisiin tutustumista ja "livenä" käytyjä keskusteluja ja yhteistyötä. Ei vaikka blogit, chatit ja muut netin kommunikointivekottimet olisivat miten kehittyneitä tahansa.

Turun matkallamme oli myös toinen kohde. Pääsimme tapaamaan Turun eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopraa. Suuret kiitokset Heidille kiintoisasta keskustelusta, muffinseista ja ennen kaikkea mahdollisuudesta päästä näkemään uusi eläinhoitola omin silmin. Heidiä kuunnellessa sitä on kiitollinen että maailmassa on hänen kaltaisiaan ihmisiä: ihmisiä jotka ovat valmiit omistamaan koko elämänsä, 24/7/356, eläinten hyvinvoinnin puolesta, tiukasti "kädet savessa". Tai oikeammin, löytyöeläinten ja loukkaantuneiden luonnonvaraisten kanssa toimiessa kädet kissan, koiran ja linnun "siinä itsessään". Se ei aina ole helppoa elämää.